Navi
Ajankohtaista / Opettajien salibandyn A-sarjan mestaruus Ylivieskaan

Opettajien salibandyn A-sarjan mestaruus Ylivieskaan

5.11.2018 10.00

THE SONS OF GEPARDS, YLIVIESKA, GEPARDINPOIKIEN TAIVAL

Kaikki alkoi Ylivieskan yläasteen yhteisliikuntavuorosta v. 1995. Vähän aikaa se pyöri jotenkin, ja siellä oli koulun henkilökuntaa. Vähän yskien se kävi koko ajan  ;  sitten naiset jäivät pois. Lajiksi tämän jälkeen muodostui sähly. No sitä se ehkä silloin oli. Myöhemmin siitä tuli jopa salibandya. Ainakin se jo muistutti sitä. Meiltä ei ihan riittävästi riittänyt porukkaa vuorolle. Tämän jälkeen  siitä tuli Ylivieskan opettajien salibandyvuoro. Siitä tuli legenda. Tiistai 19.30 Jokirannan koulu : silloin pelattiin tähän aikaan 23. vuoden ajan. Nyt vuoro on Kiviojan koululla. Tämä on ollut tärkeä vuoro : Tyky - toimintaa parhaimmillaan. Siellä juteltiin kuulumiset ja pelattiin tosissaan viiteen. Joukkueet olivat aina Jokiranta vastaan muu Eurooppa. Täällähän ei ollut laitoja  eikä maalivahteja. Myöhemmin silloin tällöin on ollut maalivahdit ja laitojen kanssa on pelattu muutaman kerran. Itselle vuoro on ollut tärkeä henkireikä. Ja kävi jotenkin onnella niin, ettei lapsilla eikä vaimolla ollut koskaan harrastuksia tähän aikaan.  Aina tietysti joskus oli esteitä ; kerran otin kaikki 3 lasta mukaan. Siellä he puolapuilla kehuivat ja kannustivat isää. Ja mitähän he huusivat vastustajalle : säkämaali tai jotain. Hyvin he pysyivät puolapuilla ja käyttäytyivät aika fiksusti.

Tämä vuoro oli pyörinyt n. 5 vuotta, kun kaveri totesi, että me vain pelaamme täällä eikä lähdetä minnekään. No minä ilmoitin  meidät sitten Seinäjoelle. Vuotta en tarkalleen muista.  Seinäjoen kentillä ei ollut puolapuita eikä pattereita ; piti pelata laitojen kanssa. Säännöt olivat jotenkin tiedossa, mutta paljon meille oli myös uutta: oli mm. maali- ja maalivahdinalueet. Tuomari vähän opasti meitä välillä. Meillä ei ollut vakiomaalivahtia. Me olimme  B- sarjassa. Silloin  tähän sarjaan riitti osallistujia. B- sarjassa me aina pärjäsimme jotenkin ja alussa jopa yllättävänkin hyvin. Joukkueen koko on ollut aina  10-16 pelaajaa. Saatiin Ylivieskan miesopettajia tämän verran liikkeelle lähes vuosittain. Paitsi että saimme liikuntaa , niin tämä tapahtuma vei ajatuksia pois töistä, rentoutti. Olemme olleet Seinäjoella, Helsingissä, Joensuussa ja Vierumäellä. Ihan tarkalleen turnausten määrää en tiedä ; se voi olla siinä n. 13. Kävi niin, että B- sarja ei enää oikein toteutunut ja jouduimme aina A-sarjaan. Samaan aikaan meillekin tuli ikää, eikä nuorempia tullut paljon rinkiin. Turpiin tuli, että pölisi. Ihan ensimmäisessä turnauksessa joukkueemme nimi oli vain Ylivieska.  Joku lausahti, että sähän juokset ku gepaardi. Jotenkin minä siitä väänsin nimen The Sons of Gepards. Meistä tuli, harmi kyllä, pisteautomaatti monissa turnauksissa. Selkään tuli , vaikka kuinka yritettiin. Mutta me ei ikinä luovutettu. Matkaan lähdettiin myös seuraavana vuonna; olihan tämä myös tärkeää Tyky- toimintaa.

Ennen tätä viimeistä turnaista edellinen voitto oli 10. vuoden takaa. Tasapelejä olemme pelanneet toki muutaman. Näistä lähtökohdista käsin The Sons of Gepards ei varmaan ollut kenenkään mielessä  voittajaehdokas. Mutta tiesin , että meillä on nyt  tosi hyviä nuorempia gepardinpoikia. Oikealla peluutuksella ja taktiikalla meillä oli yllätysmahdollisuus ; uskottelin ainakin hiljaa sisimmässäni itselleni.  Ensimmäinen ottelu : Kouvola menee aika nopeasti 2- 0 johtoon. Mieleeni hiipii ajatus : taasko tässä kävi näin. Nopea kavennus toi uskon, ja mehän voitimme 4-3.  Voi sitä  huutoa ja iloa : ME VOITIMME.  Sitten voitto, tasapeli, voitto. Kukaan ei ollut uskoa silmiään  : The Sons of Gepards oli  A – sarjan Suomen mestari. No nyt pöllytetiin Opettajien salibandyn A -sarjan karttaa oikein kunnolla.

Gepardinpoikien voitto on matka, tarina.  Merkki sitkeydestä, peräänantamattomuudesta ja uskosta unelmiin.

Voittajajoukkue v. 2018 Opettajien salibandy A-sarja, The Sons of Gepards Ylivieska.

Pelaajat : Pekka Pieskä, Heikki Vainiotalo, Tomi Leskelä, Lauri Hyväri, Esa Salminen, Juha Mäkelä, Jussi Kangasluoma, Juuso Mattila, Mikko Luhtasela, Samuli Konu, Jani Moilanen, Harri Huhtakangas, Jyri Soukka, Matti Strömmer