Opetushallituksen lehdistötiedote 16.5.2012

Opetushallituksessa on saatu päätökseen Valtakunnallinen ammatillisten osaamistarpeiden ennakointiprojekti (VOSE). Euroopan sosiaalirahaston tuella toteutetun nelivuotisen hankkeen lopputuotoksena on ennakointimalli, jota on kehitetty laajassa yhteistyössä koulutuksen ja työelämän sidosryhmien kanssa.

Osaamistarpeiden ennakoinnilla pyritään löytämään niitä osaamisia, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Tavoitteena on tuottaa tietoa tukemaan koulutuksen sisältöjen, kuten tutkintojen perusteiden ja opetussuunnitelmien kehittämiseksi tulevaisuuden työelämän tarpeita vastaavasti. Ennakointitietoa voidaan myös hyödyntää tutkintorakenteiden kehittämisessä.

VOSE-projektissa kehitetyn ennakointimallin tavoitteena on palvella niin ammatillisen koulutuksen kuin korkeakoulutuksenkin kehittämistä. Hankkeen hyödynsaajia ovat opetushallinnon lisäksi koulutuksen järjestäjät, ammatilliset oppilaitokset, ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Myös työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla voidaan hyödyntää näin tuotettua tietoa.

Kehitetty ennakoinnin toimintamalli perustuu asiantuntijatyöskentelyyn. Kulloinkin ennakoitavan alan asiantuntijoista koottu ennakointiryhmä kokoontuu ennakointityöpajoihin, joissa ensin hahmotellaan alan kannalta keskeiset tulevaisuuden muutostekijät. Tämän jälkeen laaditaan vaihtoehtoisia alaa koskevia skenaarioita hyödyntäen tulevaisuustaulukkomenetelmää. Skenaarioista johdetaan sitten tulevaisuuden osaamistarpeita ja pohditaan ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi.

Toimintamallia on VOSE-projektin aikana testattu ja kehitetty kolmella alalla: kiinteistö- ja rakentamisalalla, lasten päivähoidon ja perhetyön sektorilla (ruotsinkielinen pilotti) sekä matkailu- ja ravitsemisalalla. Näissä ennakointiprosesseissa asiantuntijaryhmät ovat koostuneet toimiala- ja henkilöstöjärjestöjen, tutkimussektorin, hallinnon sekä ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistojen edustajista. Ennakointiryhmät ovat tuottaneet tietoa oman alansa tulevaisuuden osaamistarpeista seuraavien 10 - 15 vuoden aikana.

VOSE-projektin loppuseminaarissa Opetushallituksessa 16.5. Opetusministeri Jukka Gustafsson mainitsi määrällisten ennakointitulosten tukevan mm. koulutustarjontaa koskevaa päätöksentekoa:

-          Ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa koskevat päätökset on jo tehty ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen osalta prosessi aloitetaan vielä kuluvan kevään aikana. Ennakointitulokset auttavat meitä myös esimerkiksi siinä, miten kohdennamme vaikkapa yhteiskuntatakuun 1200 uutta aloituspaikkaa ammatillisessa koulutuksessa.

Osaamistarpeiden laadullinen ennakointi puolestaan edistää opetusministerin mukaan yksittäisten ammattien opetuksen kehittämistä:

-          Työelämässä on yhä selvemmäksi käynyt se, että yksittäisten ammattien sisällöt muuttuvat nopeasti. Yksilöllistä vaihtelua samankin tutkinnon sisällä on kasvatettava, jotta opiskelijat voivat painottaa osaamistaan omien tavoitteidensa mukaisesti. On kyettävä analyyttisesti kuvaamaan niitä muutoksia, joita vaikkapa lähihoitajan tai sairaanhoitajan työssä tapahtuu ja osoittamaan, millaisia muutoksia niiden tulisi aiheuttaa opintojen sisältöihin tai tutkintorakenteeseen.

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä muistutti puheenvuorossaan, että ennakointi kuuluu tärkeänä osana myös eri alojen koulutustoimikuntien tehtäviin.

-          Matkailu- ja ravitsemisalan pilottihankkeessa on keskeisenä ennakoijana toiminut alan koulutustoimikunta. Ennakointiprojektin tavoitteena on ollut luoda pysyvään käyttöön määrällisen ennakoinnin rinnalle toimintamalli, joka tukee myös koulutustoimikuntien laadullista ennakointityötä.

Ennakointiryhmien työn tulokset on julkaistu osaamistarveraporteissa, jotka löytyvät VOSE-projektin Internet-sivuilta www.oph.fi > Tietopalvelut > Ennakointi > Osaamistarpeiden ennakointi >VOSE-projekti.

Lisätietoa Opetushallituksessa:
Projektipäällikkö Ulla Taipale-Lehto, ulla.taipale-lehto(at)oph.fi, puh. 0295331207

Opetushallituksessa on saatu päätökseen Valtakunnallinen ammatillisten osaamistarpeiden ennakointiprojekti (VOSE). Euroopan sosiaalirahaston tuella toteutetun nelivuotisen hankkeen lopputuotoksena on ennakointimalli, jota on kehitetty laajassa yhteistyössä koulutuksen ja työelämän sidosryhmien kanssa.

Matkailu- ja ravitsemisalan osaamistarveraportti

Kiinteistö- ja rakentamisalan osaamistarveraportti

Lasten päivähoidon ja perhetyön osaamistarveraportti

 Opetushallituksen lehdistötiedote 14.5.2012                                                                                                                                                               

Suomalaisen yhteiskunnan tulevat muutokset asettavat haasteita koulutuksen järjestämiselle. Ne liittyvät järjestäjä-  ja oppilaitosverkon sekä oppilas- ja opiskelijamäärien kehitykseen, koulutuksen talouteen, kunta- ja palvelurakenteen muutoksiin sekä ohjausjärjestelmään. 

2000-luvun aikana koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten verkosto on harventunut, samalla kun yhteistyö- ja verkostomalliset järjestelyt ovat lisääntyneet. Myös koulutuksen ohjaus on muuttunut. Normiohjauksesta on yhä enemmän siirrytty informaatio-ohjaukseen, kun taas rahoitusohjauksen merkitys on vähentynyt varsinkin perusopetuksessa.

Näitä asioita tarkastellaan Opetushallituksen tilannekatsauksessa Koulutuksen järjestäminen ja ohjaus kohti 2020-lukua – Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät.

Oppilaiden ja opiskelijoiden määrät ovat vähentyneet ammattikoulutusta lukuun ottamatta kiihtyvällä tahdilla koko 2000-luvun. Perusopetuksessa oppilaiden kokonaismäärä lähtee 2010-luvun kuluessa uudelleen nousuun, mikä ei kuitenkaan vaikuttane peruskoulujen määrän jatkuvaan vähenemiseen.

Vuoteen 2025 mennessä peruskoululaisten määrä lisääntyy 4,5 prosentilla verrattuna vuoteen 2008. Kasvu ei ole kuitenkaan alueellisesti tasaista. Peruskoululaisten määrä lisääntyy kymmenessä maakunnassa ja vähenee yhdeksässä maakunnassa. 

Suuret kaupungit ja suurimmat alueelliset keskukset ovat siis edelleen vahvistumassa maaseudun ja pienempien aluekeskusten kustannuksella. Tämä kehitys asettaa vakavan haasteen perusopetuksen yhtäläisen saavutettavuuden ja laadun turvaamiselle etenkin suurimmilla muuttotappioalueilla. 

Kuntatasolla koulutuskustannukset määräytyvät pitkälti olosuhteiden ja väestö­rakenteen perusteella. Tämä ilmenee myös silloin, kun esimerkiksi perusopetusme­noja tarkastellaan osana muuta kuntataloutta: mitä suurempi on oppilaiden osuus väestöstä, sen suurempi on perusopetusmenojen suhteellinen osuus kunnan koko­naismenoista.

Kuntien pelivara perusopetusmenojen säätelyssä on siis varsin pie­ni. Toisaalta on myös ”ylipanostuskuntia”, joissa perusopetukseen on panostettu suhteellisesti keskimääräistä enemmän. Ilmiön taustalla näyttää olevan varsinkin kunnan talouden hyvä kokonaistilanne, joka heijastuu käytännössä keskimääräis­tä pienempinä ryhmä- ja koulukokoina.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on ollut selvä vaikutus ammatillisen koulutuksen järjestämiseen. Sen sijaan PARAS-hankkeen vaikutukset perusopetukseen ja lukiokoulutukseen ovat olleet varsin vähäisiä. Tosin lukiokoulutuksessa on käynnissä monia erilaisia verkostoitumisselvityksiä.

Koulutuksen järjestämistä ohjataan normi-, rahoitus- ja informaatio-ohjauksella. Normien perustana ovat erilaiset säädökset, kuten esimerkiksi opetussuunnitelmi­en perusteet. Rahoitusohjauksen perustana on ohjaaminen resurssien jakamisen avulla, ja informaatio-ohjaus puolestaan perustuu tiedon välittämiseen ja erään­laiseen suostutteluun. Normiohjaus on näistä edelleen keskeisin ja rahoitusohjauk­sen rooli puolestaan vähentynyt. 

Selvitysten perusteella perusopetuksen normiohjaukseen ollaan mel­ko tyytyväisiä, eikä siihen kaivata suuria muutoksia. Jonkin verran ollaan sitä mieltä, että säädöksiä on liikaa ja ne ovat liian pikkutarkkoja – paikallista liikkumavaaraa haluttaisiin enemmän. Erilaiset arvioinnit ovat keskeinen informaa­tio-ohjauksen muoto. Useimmissa kunnissa arviointeja hyödynnetään sään­nöllisesti osana hallinnon vuosikiertoa, osassa kunnista vähemmän säännöllisesti tai ei lainkaan. 

Tilannekatsaus Opetushallituksen sivustolla

Opetushallitus on vuosien 2011-2012 aikana julkaissut kolme tilannekatsausta. Niiden aiheita ovat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö, kielten tarjonta ja kielivalinnat perusopetuksessa sekä oppimisen valmiudet ja koulunkäynti neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta. Seuraavaksi ilmestyy tilannekatsaus Muuttuva oppilaitosjohtaminen. 

Lisätietoja: 
Opetusneuvos Kari Nyyssölä, puh. 040 348 7819; uusi numero 15.5. alkaen 029 533 1159
Erityisasiantuntija Riku Honkasalo, puh. 040 348 7190; uusi numero 15.5. alkaen 029 533 1249

Suomalaisen yhteiskunnan tulevat muutokset asettavat haasteita koulutuksen järjestämiselle. Ne liittyvät järjestäjä- ja oppilaitosverkon sekä oppilas- ja opiskelijamäärien kehitykseen, koulutuksen talouteen, kunta- ja palvelurakenteen muutoksiin sekä ohjausjärjestelmään.

Opetushallituksen tiedote 10.5.2012

Opetushallitus liittyy osaksi valtion yhteistä numerointia 15.5.2012 alkaen.

Opetushallituksen vaihteen uusi numero tulee olemaan 029 533 1000. Viraston kirjaamon uusi faksinumero on 029 533 1035. Vanha vaihdenumero ja vanhat faksinumerot eivät toimi enää 14.5.2012 jälkeen.

Myös Opetushallituksen henkilöstön puhelinnumerot muuttuvat, mutta vanhoihin puhelinnumeroihin soitetut puhelut ohjautuvat automaattisesti oikeille vastaanottajille. Numerot julkaistaan Opetushallituksen verkkosivuilla maanantaina 14.5.2012.

Kaikkiin numeroihin soittaminen maksaa normaalin matkapuhelu- tai paikallisverkkomaksun verran. Vaihteeseen soitetut puhelut nauhoitetaan asiakaspalvelun laadun takaamiseksi.

Henkilöstön yhteystiedot

Hakuneuvonta

Muutokset koskevat myös toisen asteen ja yliopistokoulutuksen yhteishakujen neuvontapuhelinnumeroita. Hakuneuvonnan uudet yhteystiedot ovat:

• Ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus
  Opetushallituksen valtakunnallinen ohjaus- ja neuvontapalvelu
  puh. 029 533 1010 (avoinna arkisin klo 9–13, hakuaikojen viimeisenä päivänä klo 9–16.15)
  faksi 029 533 1039, sähköposti

• Yliopistokoulutus
  Opetushallituksen valtakunnallinen yliopistohaun neuvontapalvelu
  puh. 029 533 1011 (avoinna arkisin klo 12–15, hakuaikojen viimeisenä päivänä klo 9–16.15)
  faksi 029 533 1039, sähköposti

Opetushallitus liittyy osaksi valtion yhteistä numerointia 15.5.2012 alkaen. Vanha vaihdenumero ja vanhat faksinumerot eivät toimi enää tämän  jälkeen. Myös Opetushallituksen henkilöstön puhelinnumerot muuttuvat, mutta vanhoihin numeroihin soitetut puhelut ohjautuvat automaattisesti oikeille vastaanottajille.

Opetushallituksen lehdistötiedote 10.5.2012

Opetushallituksen tilastojulkaisu Koulutuksen tilastollinen vuosikirja 2011 kuvaa koulutuksen tilaa esiopetuksesta aikuiskoulutukseen ja korkeakouluihin hakeutumiseen, ruotsinkielistä koulutusta Suomessa sekä Suomen koulutusta kansainvälisessä vertailussa.

Tilastot osoittavat kasvua muun muassa ammatillisen koulutuksen opiskelija- ja tutkintomäärissä. Peruskoulujen määrä sen sijaan on edelleen laskenut ja yleissivistävän koulutuksen valinnaisten opintojen tarjonta on supistunut. Tilastokirjassa on ensimmäistä kertaa mukana myös resurssitietoja perusopetuksen oppilashuollosta.

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan tarjonta lisääntyy – yli puolet ensimmäisen luokan oppilaista osallistuu aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan tarjonta on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Viimeisen kolmen vuoden aikana kuntien tarjoamien ohjaustuntien määrä on lisääntynyt lähes 40 %. Vuonna 2011 yli puolet ensimmäisen luokan oppilaista osallistui koulutyönsä ohessa myös aamu- ja iltapäivätoimintaan. Keskimäärin tarkasteltuna perusopetuslain mukaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuu joka kolmas kohdejoukkoon kuuluva oppilas. Vuonna 2011 lähes kaikki Suomen kunnat myös järjestivät perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Perusopetuksen oppilashuollon resursseissa parannettavaa – ruotsinkielisten koulujen tilanne hieman suomenkielisiä kouluja parempi

Opetushallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syksyllä 2011 suorittaman kyselyn mukaan perusopetuksen oppilashuollon palvelujen saatavuudessa on alueellisia eroja, eikä kokoaikaisten lääkärien määrä täytä yhdessäkään maakunnassa suositusten mukaista tasoa. Vastausten perusteella vähintään viidenneksellä Satakunnan ja Lapin kouluista ei ole käytettävissään koululääkärin palveluja. Tilanne koulupsykologipalvelujen osalta vaikuttaa myös paikoin heikolta. Kouluterveydenhoitajien osalta peruskoulut pääsevät lähelle laatusuosituksen mukaista tasoa. Ruotsinkielisten koulujen tilanne oppilashuollossa on hieman suomenkielisiä kouluja parempi.

Neljännes nuorille suunnatun ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista ei läpäise koulutustaan

Nuorille suunnatussa ammatillisessa peruskoulutuksessa vuonna 2006 aloittaneista 63 prosenttia oli valmistunut vuoden 2009 loppuun mennessä. Kun tarkastellaan vuotta aikaisemmin aloittaneiden valmistumista, eli tarkastellaan vuonna 2005 aloittaneiden valmistumista vuoden 2009 loppuun mennessä, nousee valmistuneiden osuus noin 70 prosenttiin. Vuonna 2002 opintonsa aloittaneista 74 prosenttia oli valmistunut vuoden 2009 loppuun mennessä.

Luonnontieteiden koulutusalalla vuonna 2006 aloittaneista vajaa puolet oli valmistunut vuoden 2009 loppuun mennessä. Humanistisella ja kasvatusalalla sen sijaan yli 67 % oli valmistunut kyseisellä seurantajaksolla. Myös maakuntien välillä on jonkin verran eroja. Lapissa vuonna 2006 aloittaneista vain 55 % oli valmistunut vuoden 2009 loppuun mennessä.

Nuorille suunnatussa lukiokoulutuksessa vuonna 2006 aloittaneista lähes 80 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon vuoden 2009 loppuun mennessä. Lukio-opinnot näyttävät venyvän etenkin Uudellamaalla ja Lapissa, joissa joka neljännes vuonna 2006 aloittaneista oli edelleen vailla ylioppilastutkintoa vuoden 2009 lopussa. Vuonna 2004 aloittaneista noin 88 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon vuoden 2009 loppuun mennessä. Tätä pitempi seurantajakso ei enää vaikuta valmistuneiden osuuteen.

OECD tilastojen mukaan suomalaiset nuoret suorittavat toisen asteen tutkintoja suhteellisesti toiseksi eniten OECD maista, mutta opintoja suoritetaan suositeltuja opintoaikoja pidempään. Esimerkiksi Ruotsissa ja Irlannissa opintojen tavoiteaikataulut saavutetaan selkeästi Suomea paremmin.

Ammatillinen koulutus kiinnostaa edelleen

Vuonna 2010 tutkintoon valmistavassa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa aloitti kaikkiaan 108 400 uutta opiskelijaa, joka on 2 000 uutta opiskelijaa enemmän kuin vuonna 2007. Ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa aloitti kaikkiaan 73 800 uutta opiskelijaa, joista näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa noin 31 prosenttia. Uusien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt etenkin oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen osalta. Näyttötutkintoon valmistavassa oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa peruskoulutuksessa aloittaneiden uusien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt vuodesta 2007 vuoteen 2010 noin 34 prosenttia. Vuonna 2010 ko. koulutustyypissä aloitti 16 500 uutta opiskelijaa. Uusien oppisopimusopiskelijoiden määrä on vuonna 2010 selkeästi vähäisempi kuin vuonna 2007. Erityisesti tämä näkyy ammatillisen peruskoulutuksen osalta, jossa uusien oppisopimusopiskelijoiden määrä on lähes puolittunut vuodesta 2007 vuoteen 2010.

Vuonna 2010 uusista opiskelijoista 52 prosenttia oli naisia ja 5,3 prosenttia vieraskielisiä. Naisten osuus on lisääntynyt vuodesta 2007 vuoteen 2010 yksi ja puoli prosenttiyksikköä.

Koulutuksen tilastollinen vuosikirja 2011 Opetushallituksen sivustolla.


Lisätietoja:
Erityisasiantuntija Timo Kumpulainen (puh. 040 348 7169)
Erityisasiantuntija Markku Hartonen (puh. 040 348 7131)
Opetusneuvos Marianne Portin (puh. 040 348 7143)
Opetusneuvos Matti Kyrö (puh. 040 348 7124)

Opetushallituksen tilastojulkaisu Koulutuksen tilastollinen vuosikirja 2011 kuvaa koulutuksen tilaa esiopetuksesta aikuiskoulutukseen ja korkeakouluihin hakeutumiseen, ruotsinkielistä koulutusta Suomessa sekä Suomen koulutusta kansainvälisessä vertailussa.

Opetushallitus järjestää Johtamisen foorumi 2012 -tapahtuman 14.–15.6.2012 Dipolissa Espoossa. Foorumissa käsitellään johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Johtamisen foorumi tarjoaa osallistujille mahdollisuuden oppia, verkottua ja keskustella oppimisen ja koulutuksen johtamisen haasteista.

Missä ja milloin?

14.–15.6.2012, Koulutuskeskus Dipoli, Otakaari 24, Espoo

Sisältöjä

• Muutoksen johtaminen
• Uuden vuosituhannen oppiminen ja opetus
• Oppilaitosjohtajuuden kehittäminen
• Kansainvälinen rehtorikartoitus
• Innovatiiviset oppimisympäristöhankkeet Suomessa

Ensimmäisen päivän ohjelmassa on muun muassa rinnakkaisia työpajoja ja paneelikeskustelu sekä iltajuhla. Toisena päivänä foorumiin liittyvät myös Global Education Leaders’ Program -tapahtuman noin 85 osallistujaa.

Kenelle?

• Opetus- ja sivistystoimen johto
• Perusopetuksen, lukio-, ammatti- ja aikuiskoulutuksen sekä vapaan sivistystyön rehtorit ja apulaisrehtorit sekä ammattikoulutuksen koulutusalavastaavat
• Ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja korkeakoulujen rehtorit, vararehtorit ja tiedekuntien dekaanit
• Täydennyskoulutuslaitosten johto
• Aluehallinnon sivistystoimen edustajat
• Varhaiskasvatuksen ja taiteen perusopetuksen johto

Hinta

340 €. Hinta sisältää ohjelmaan merkityt tarjoilut. Osallistujat vastaavat itse matka- ja majoituskuluista.

Ohjelma ja ilmoittautuminen

• Ohjelma
• Ilmoittautumislomake 
• Assistentti Sari Lappalainen, puh. 040 348 7471

Lisätietoja

Koulutussuunnittelija Kerttu Mäkelä, 040 348 7356,
Koulutussuunnittelija Susanne Salin, 040 348 7413, 

Opetushallitus järjestää Johtamisen foorumi 2012 -tapahtuman 14.–15.6.2012 Dipolissa Espoossa. Foorumissa käsitellään johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä.

Jyväskylän kristillinen opisto JKO on valittu vuoden 2012 Opetusalan turvallisuuspalkinnon saajaksi. Palkinto myönnettiin tunnustuksena laaja-alaisesta, pitkäjänteisestä ja innovatiivisesta turvallisuuden kehittämistyöstä.

Turvallisuusajattelun pohjana on kansanopistoille ominainen yhteisöllisyys, joka korostaa kokonaisvaltaista oppimista – yhdessä kasvamista, keskinäistä kunnioittamista ja elämäntaitojen vahvistamista.  Palkinto luovutettiin tiistaina 24.4. Opetusalan turvallisuusfoorumissa Helsingissä.

Jyväskylän kristillinen opisto on herännäishenkinen kansanopisto, joka sijaitsee Kuokkalan kaupunginosassa noin 2,5 km kaupungin keskustasta. Opisto tarjoaa vapaan sivistystyön koulutusta kuudella pitkällä linjalla, Kasvunpaikan kymppiluokkalaisille, maahanmuuttajakoulutusta, lapsi- ja perhetyön perustutkinnon sekä ammatillista lisäkoulutusta viiteen eri ammattitutkintoon.

Opistossa on 420 opiskelijaa, joista noin viidesosa on maahanmuuttajia ja ikäjakauma on 15-60 vuoden välillä lisäksi opisto tarjoaa majoitustilat 98 opiskelijalle. Keskeinen sijainti ja heterogeeninen opiskelija-aines tuovat omat haasteensa turvallisuudelle. Jyväskylän kristillisen opiston turvallisuutta on viime vuosina kehitetty panostaen sekä opiskelijoihin, henkilökunnan osaamiseen, teknisiin valmiuksiin että yhteistyöverkostoihin.

Tapahtumassa palkittiin myös Opetusalan turvallisuuden tunnustuspalkinnoilla Tulipysäkki -hankkeen myötä luoduista paikallisista sovelluksista lasten luvattoman sytyttelyn ennaltaehkäisemiseksi Jalmari Koriranta Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta, Timo Varpula Vantaan kaupungilta sekä Jari Turunen ja Tenho Raatikainen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta. Lisäksi palkittiin tunnustuspalkinnolla Pasi Someroja Nummen VPK:sta monivuotisesta ja aktiivisesta työstä Nummi-Pusulan koulun 8. luokkalaisten valmentamiseksi NouHätä! kilpailuun.

Vuonna 2005 opetusalan turvallisuustoiminnan edistämiseksi perustetun palkinnon taustalla ovat Opetushallitus, aluehallintovirastot, Opettajien ammattijärjestö OAJ, Suomen Rehtorit ry, Kuntaliitto, Tampereen yliopisto, Pelastusopisto, Helsingin pelastuskoulu, Suomen Palopäällystöliitto ja SPEK-ryhmä.

Lisätietoja

Koulutusjohtaja Tomi Timonen, Suomen Palopäällystöliitto, puh. 040 588 3112
Opetusneuvos Pekka Iivonen, Opetushallitus, puh. 040 348 7200 

Jyväskylän kristillinen opisto JKO on valittu vuoden 2012 Opetusalan turvallisuuspalkinnon saajaksi. Palkinto myönnettiin tunnustuksena laaja-alaisesta, pitkäjänteisestä ja innovatiivisesta turvallisuuden kehittämistyöstä.                                                           

Opetushallituksen lehdistötiedote 19.4.2012

eTwinning on EU:n aloitteesta perustettu verkkoyhteisö, jossa eurooppalaiset koulut toteuttavat yhteisiä projekteja internetin välityksellä. Palveluun on rekisteröitynyt yli 163 000 opettajaa eri puolilta Eurooppaa.  

Vuosittain järjestettävissä kilpailuissa palkitaan parhaat kotimaiset ja eurooppalaiset projektit.  Tänä vuonna suomalaisen eTwinning -palkinnon voittivat Jouni Kaipainen Hyhkyn koulusta Tampereelta ja Juho Airola Kupittaan lukiosta Turusta.

Vuoden 2011 kilpailussa valittiin innovatiivisimman projektin toteuttanut opettaja ja vahvimmin yhteistoiminnallisen projektin toteuttanut opettaja.  Voittajat olivat kuitenkin niin tasaväkisiä, että kumpikin sai ensimmäisen palkinnon molemmissa lajeissa.

Jouni Kaipaisen Learning with Games -projektissa kehitettiin kouluille sopiva malli videopelien ja 3D pelinteko -ohjelman käyttämiseksi oppimiseen. Yhteistyökumppaneina olivat Høng Kommuneskole ja Højby Skole Tanskasta ja Gransäterskolan Ruotsista. Oppilaat Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa analysoivat projektissa kehitettyjen lomakkeiden avulla ilmaisia nettipelejä, vertailivat pelejä blogeissaan ja tekivät itse ensimmäisen persoonan 3D-pelejä Mission Maker -pelimoottorilla opetussuunnitelman sisällöistä.

Projektin aikana sekä oppilaat että opettajat oppivat käyttämään Web 2.0 -työkaluja. Eri välinein pidettiin  yhteyttä ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin ja kehitettiin osallistujien tietoteknisiä, kielellisiä ja kulttuurisia valmiuksia. Oppilaat opettivat opettajille pelikäsitteistöä ja pelisisältöjä.  Opettajat opettivat oppilaille ongelmaperustaista oppimista.

Juho Airolan projektissa From Leonardo Da Vinci to the Olympics 2012 yhteistyökumppaneina olivat Istituto Tecnico Aeronautico "F. De Pinedo" Italiasta, VTI Veurne Belgiasta ja ZŠ a MŠ Červený Vrch Tsekistä.

Projekti keskittyi kansainväliseen matematiikan ja ilmalaivojen maailmaan. Siinä sovellettiin uusia tapoja oppia ja opettaa matematiikkaa perehtymällä oikeasti lentävän ilmalaivan suunnitteluun ja rakentamiseen. Englannin kielellä, modernia teknologiaa hyödyntäen opiskelijat suunnittelivat, rakensivat ja muotoilivat pieniä kauko-ohjattuja ilma-aluksia ja julkaisivat työnsä tulokset tietoverkoissa. Näin opiskelijat oppivat soveltamaan matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan teorioita konkreettisten tuotosten valmistamiseen. Projektin osana tuotettiin kosketustaulukäyttöön matematiikan opetusmateriaalia neljällä eri kielellä.

Projektin tavoitteena oli myös pitää huolta opiskelijoiden fyysisestä ja psyykkisestä jaksamisesta ”Terve sielu terveessä ruumiissa”-hengessä. Suunnitelmallista työskentelyä sovellettiin monipuoliseen urheiluun ja leikkimieliseen kisailuun jalkapalloilun, geokätkennän, vieraiden kielten opettelun ja kuntotestien avulla.

eTwinning on osa Euroopan komission elinikäisen oppimisen ohjelmaa. Se tarjoaa eurooppalaisille kouluille mahdollisuuden pitää yhteyttä, jakaa  ideoita ja toteuttaa yhteisiä hankkeita verkossa. Verkkopohjaisessa eTwinning-hankkeessa hyödynnetään yhteisöllisiä työkaluja, minkä ansiosta eTwinningistä on muodostunut todelliseen yhteistyöhön perustuva yhteisö. Hankkeen käynnistyttyä tammikuussa 2005 eTwinning-palveluun on rekisteröitynyt 163 000 opettajaa 93 000 koulusta. He ovat toteuttaneet 22 000 hanketta, joista kussakin on ollut mukana ainakin kaksi koulua kahdesta eri maasta. Suomesta mukana on 2200 opettajaa ja 1250 koulua.

eTwinning-portaali

Lisätietoja Opetushallituksessa:

Tuottaja Yrjö Hyötyniemi, puh. 040 348 7477

eTwinning on EU:n aloitteesta perustettu verkkoyhteisö, jossa eurooppalaiset koulut toteuttavat yhteisiä projekteja internetin välityksellä. Palveluun on rekisteröitynyt yli 163 000 opettajaa eri puolilta Eurooppaa.

Opetushallituksen lehdistötiedote 11.4.2012

Yhteishaut ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin päättyivät tiistaina 3.4. Tämän kevään yhteishauissa hakijamäärät nousivat viime kevään luvuista, ainoastaan ylempiin amk-tutkintoihin johtaviin koulutuksiin oli vähemmän hakijoita kuin vuosi sitten.  Hakijoista noin neljännes hyväksytään opiskelijaksi.

Ammattikorkeakoulut

Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksen ja amk-tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen hakijamäärät nousivat viime vuodesta. Nuorten koulutukseen oli hakijoita 71 000 (70 000 hakijaa vuonna 2011). Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutukseen haki 15 000 hakijaa (14 200 vuonna 2011). Ylempää amk-tutkintoa suorittamaan haki 4 000 hakijaa eli 300 vähemmän kuin vuosi sitten.  

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala oli tänäkin vuonna lukumääräisesti suosituin, ja se kiinnosti 26 900 ensisijaisista hakijaa. Seuraavaksi eniten hakijoita oli tekniikan ja liikenteen alalla (13 800) ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (12 400). Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla hakijamäärä kasvoi eniten viime vuoteen verrattuna; nyt hakijoita oli 10 prosenttia enemmän kuin keväällä 2011.

Myös tutkintoon johtavassa aikuiskoulutuksessa sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala oli lukumääräisesti suosituin, ja sinne haki ensisijaisesti 6 000 hakijaa. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan (3 500) sekä tekniikan ja liikenteen alan (2 800) koulutukset olivat myös suosittuja. Aikuiskoulutuksessa humanistinen ja kasvatusala kasvatti eniten suosiota suhteessa kevääseen 2011; hakijoita oli tällä kertaa reilut 2,5 kertaa enemmän.

Ylemmissä amk-tutkinnoissa suosituimmat alat olivat sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, jolle hakeutui ensisijaisesti noin 1 600 hakijaa, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala (900) ja tekniikan ja liikenteen ala (800). Humanistinen ja kasvatusala kasvatti eniten suosiotaan viime vuodesta; nyt hakijoita oli kahdeksan kertaa enemmän.

Yliopistot

Yliopistojen yhteishaun hakulomaketta täytettiin tänä keväänä entistä innokkaammin, hakijoita oli 68 150 (66 400 hakijaa vuonna 2011).  Yliopistojen yhteishaussa oli mukana 524 koulutusta 17 yliopistossa.

Hakijoiden määrä kasvoi viime vuodesta eniten terveystieteellisellä alalla (21 prosenttia), lääketieteellisellä alalla (19 prosenttia) ja liikuntatieteellisellä alalla (18 prosenttia). Lukumääräisesti eniten hakijoita oli viime kevään tapaan humanistisella alalla (14 600 hakijaa), seuraavaksi eniten hakijoita oli yhteiskuntatieteellisellä alalla (13 100 hakijaa) ja kasvatustieteellisellä alalla (12 400 hakijaa).

Korkeakoulut ilmoittavat valinnan tuloksista heinäkuussa

Yliopistoissa on tarjolla noin 17 000 aloituspaikkaa ja ammattikorkeakouluissa on nuorten koulutuksessa noin 18 000 ja aikuiskoulutuksessa 5 500 aloituspaikkaa. Koulutusten valintojen tulokset julkistetaan viimeistään tiistaina 17.7.2012. Opiskelupaikan vastaanottoilmoitus on tehtävä ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin 31.7.2012 klo 16.15 mennessä. Opiskelupaikan vastaanottoilmoitus on sitova eikä sitä voi muuttaa tai peruuttaa.

Yliopiston opiskelupaikan voi vastaanottaa määräaikaan mennessä myös sähköisesti yliopistohaku.fi:n Hakijapalvelussa ja ammattikorkeakoulun aikuiskoulutuksen opiskelupaikan vastaavasti amkhaku.fi:n Hakijapalvelussa.

Lisätietoja: 
Asiakaspalvelupäällikkö Annika Grönholm, puh. 040 348 7725
www.koulutusnetti.fi -tilastot

Yhteishaut ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin päättyivät tiistaina 3.4. Tämän kevään yhteishauissa hakijamäärät nousivat viime kevään luvuista, ainoastaan ylempiin amk-tutkintoihin johtaviin koulutuksiin oli vähemmän hakijoita kuin vuosi sitten. Hakijoista noin neljännes hyväksytään opiskelijaksi.

Opetushallituksen lehdistötiedote 10.4.2012

Peruskoululaiset pitävät biologian ja maantiedon, mutta eivät fysiikan ja kemian opiskelusta. Luonnontieteiden seuranta-arvioinnissa pojat osasivat hyvin fysiikkaa ja tytöt biologiaa. Lapin pojat osasivat biologiaa paremmin kuin Etelä-Suomen pojat.  

Biologian ja maantiedon tunneilla oppilas kokee saavansa tietoa maailmankuvaansa. Tämänkaltainen tieto liittyy biologian ja maantiedon osaamiseen ja siihen, että luonnontieteistä pidetään.

Luonnontieteissä kokeellinen työtapa liittyy hyviin oppimistuloksiin. Tätä työtapaa käytetään usein fysiikan ja kemian tunneilla mutta harvemmin biologian ja maantiedon tunneilla. Auttaisiko kokeellinen työtapa biologian tunneilla oppilaita ymmärtämään paremmin monimutkaisia eliömaailman systeemejä?

Enemmistön osaaminen tyydyttävää tasoa

Luonnontieteiden seuranta-arviointi peruskoulun 9. luokan oppilaille järjestettiin kouluissa toukokuussa 2011. Arviointiin osallistui yhteensä 133 koulua, joista suomenkielisiä kouluja oli 118 ja ruotsinkielisiä 15. Puolet otosoppilaista (2 989) vastasi biologian ja maantiedon ja puolet (2 949) fysiikan ja kemian tehtäviin. Molemmissa arvioinneissa poikia oli 52 % ja tyttöjä 48 %.

Arviointitehtävät laadittiin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2004) mainittujen tavoitteiden ja sisältöjen mukaan. Tehtävissä mitattiin käsitteiden osaamista ja opiskelussa tarvittavia taitoja sekä oppilaiden asenteita. Lisäksi oppilaat ja otoskoulujen opettajat vastasivat taustatietokyselyyn.

Suurin osa oppilaista saavutti tyydyttävän osaamistason. Biologian tehtävien ratkaisuosuus oli koko otoksessa 52 %, maantiedon 61 %, fysiikan 57 % ja kemian 59 %. Menetelmätietoa osattiin huonommin kuin faktatietoa kaikissa luonnontieteissä. Ajattelun taitojen mukaan luokitelluissa tehtävissä parhaiten oppilaat menestyivät muistamista ja tunnistamista sekä ymmärtämistä vaativissa tehtävissä. Huonommin osattiin kuitenkin biologian ymmärtämistä ja soveltamista vaativat tehtävät. Biologiassa ja maantiedossa oppilailla oli eniten vaikeuksia ilmiöiden selittämistä vaativissa tehtävissä, fysiikassa tuottamistehtävissä. Vuoden 1998 arvioinnin kanssa vertailukelpoisia tehtäviä osattiin nyt huonommin kuin 13 vuotta aiemmin.

Tytöt osasivat poikia paremmin biologiaa ja maantietoa. Pojat osasivat fysiikkaa tyttöjä paremmin. Entisten Lapin ja Oulun läänien alueilla oppilaat osasivat paremmin biologiaa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Suomenkieliset oppilaat osasivat eri luonnontieteitä paremmin kuin ruotsinkieliset oppilaat.

Kokeellinen työtapa innostaisi oppimaan

Oppilaiden asenteet ympäristöasioihin olivat pääasiassa myönteisiä. Oppilaiden asenteet biologiaan ja maantietoon olivat myönteisiä ja erityisesti tyttöjen asenteet fysiikan ja kemian opintoja kohtaan usein kielteisiä. Kuitenkin oppilaiden käsitykset fysiikan ja kemian hyödyllisyydestä olivat positiivisia. Oppilaiden asenteilla, erityisesti käsityksillä omasta osaamisesta, oli yhteys luonnontieteiden osaamiseen ja myös oppilaan arvosanaan.

Osaamisen ja oppiaineesta pitämisen sekä koulussa käytetyn työ- ja toimintatavan välillä oli yhteys. Kokeellisella työskentelyllä ja tulosten järkevyyden pohtimisella oli eniten yhteyttä fysiikan ja kemian osaamiseen. Biologiassa ja maantiedossa vahvin tilastollinen yhteys osaamiseen oli maailmankuvan muodostumiseen liittyvien kysymysten, havaintojen tekemisen ja kokeellisten tutkimusten tekemisen välillä. Kaikissa luonnontieteissä muodostui selkeä yhteys pitämisen ja sen opetuksen lähestymistavan välillä, jossa oppilas saa tietoa maailman kehityksestä, rakenteesta ja toiminnasta. 

Vanhempien koulutuksella ja oppilaiden koulussa saamilla arvosanoilla oli yhteys. Vanhempien koulutuksella oli yhteys myös luonnontieteiden osaamiseen. Parhaiten menestyivät oppilaat, joiden molemmat vanhemmat olivat ylioppilaita. Vanhempien koulutuksella oli myös yhteys oppilaiden asenteisiin. 

Julkaisu:
Kärnä Pirkko, Hakonen Riikka, Kuusela Jorma: Luonnontieteellinen osaaminen perusopetuksen 9. luokalla 2011. Opetushallitus.

Julkaisu verkossa

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Luonnontieteiden projektipäällikkö Pirkko Kärnä, puh. 040-3487858,

Peruskoululaiset pitävät biologian ja maantiedon, mutta eivät fysiikan ja kemian opiskelusta. Luonnontieteiden seuranta-arvioinnissa pojat osasivat hyvin fysiikkaa ja tytöt biologiaa. Lapin pojat osasivat biologiaa paremmin kuin Etelä-Suomen pojat.

Opetushallituksen lehdistötiedote 4.4.2012

Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaussa oli tänä keväänä 101 000 hakijaa. Hakijamäärä laski 1 500:lla viime keväästä. Ammatilliseen koulutukseen haki 68 500 ja lukioihin 32 500.

Syksyllä alkavassa koulutuksessa on tarjolla noin 87 500 aloituspaikkaa, joista 48 000 paikkaa ammatillisessa koulutuksessa. Ruotsinkielisen koulutuksen 4 900 aloituspaikasta 2 200 on ammatillisessa koulutuksessa ja 2 700 lukioissa.

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista 6 600 on varattu ylioppilaspohjaiseen koulutukseen. Näitä opiskelupaikkoja tavoittelee 11 400 (11 300 vuonna 2011) abia tai aiemmin lukion päättänyttä. Peruskoulupohjaiseen koulutukseen on 57 100 (58 300) hakijaa.

Suosituin ala ammatillisessa koulutuksessa on sosiaali- ja terveysala, jonne haki yli 9 100 (9 000). Seuraavina tulevat liiketalous ja kauppa 6 900 (6 400), ajoneuvo- ja kuljetustekniikka 6 400(6 200), arkkitehtuuri ja rakentaminen 5 700 (5 800), majoitus- ja ravitsemisala 5 500 (5 600) sekä kauneudenhoitoala 5 100 (5 400).

Koko maassa on tarjolla noin 39 400 lukiopaikkaa, joita tänä keväänä tavoittelee 32 500 (33 000) nuorta.

Tänä keväänä perusopetuksen ja perusopetuksen lisäopetuksen päättävistä yhdeksäs- ja kymppiluokkalaisista 31 500 suuntaa ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen ja 31 300 lukioon. Kokonaan yhteishaussa jätti hakematta 2,4 % perusopetuksen päättävistä nuorista. Määrä on noussut hieman viime vuodesta, jolloin 2,1 % perusopetuksen päättävistä ei hakenut kevään yhteishaussa.

Peruskoulupohjaiseen ammatilliseen perusopetukseen hakevista 68 % on 15–18-vuotiaita, noin 20 % 19–22-vuotiaita ja loput reilut 11 % yli 23-vuotiaita. Viime keväänä70 % oli 15–18-vuotiaita, 19 % 19–22-vuotiaita ja loput yli 23-vuotiaita.

Miten yhteishaku etenee hakuajan päätyttyä?

Oppilaitokset lähettävät huhtikuun puolivälissä hakijoille kutsut pääsy- ja soveltuvuuskokeisiin ja kielikokeisiin. Kokeet järjestetään 23.4.–25.5.2012. Oppilaitokset julkistavat opiskelijavalinnan tulokset aikaisintaan 14.6., jonka jälkeen koulutukseen valittujen tulee ottaa opiskelupaikka vastaan viimeistään 28.6.

Kevään yhteishaussa vapaiksi jääneitä opiskelupaikkoja voi hakea kesän täydennyshaussa 6.–13.7.2012. Täydennyshaussa olevista koulutuksista tiedotetaan myöhemmin.

Lisätietoja: 
Asiakaspalvelupäällikkö Annika Grönholm, puh. 040 348 7725

Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishaussa oli tänä keväänä 101 000 hakijaa. Hakijamäärä laski 1 500:lla viime keväästä. Ammatilliseen koulutukseen haki 68 500 ja lukioihin 32 500.

Opetushallituksen lehdistötiedote 27.3.2012

Peruskoulun päättöluokkalaiset osaavat matematiikkaa keskimäärin tyydyttävästi. Kokonaistuloksissa tyttöjen ja poikien osaamisessa ei ole eroja, vaikka pojat hallitsevat selvästi paremmin päässälaskut, tytöt ongelmanratkaisutehtävät. Arviointi nostaa esille myös huolen kelpoisten opettajien riittävyydestä.

Opetushallituksen toteuttama matematiikan seuranta-arviointi oli järjestykseltään viides. Arviointi järjestettiin 9. luokan oppilaille kouluissa 5.4.2011. Arviointiin osallistui yhteensä 113 koulua, joista 98 oli suomenkielisiä ja 15 ruotsinkielisiä kouluja. Oppilaita arviointiin osallistui 4 929, joista 4 314 oppilasta oli suomenkielisistä ja 615 ruotsinkielisistä kouluista. Ensimmäistä kertaa arvioinnissa oli mukana myös matematiikkaa yksilöllistetyn oppimäärään mukaan opiskelevia oppilaita.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 ja tuntijako, jossa matematiikkaa opetetaan yksi vuosiviikkotunti enemmän kuin aiemmin, on otettu käyttöön edellisen vuoden 2004 arvioinnin ja tämän arvioinnin välissä. Arviointitehtävät laadittiin Opetussuunnitelman perusteissa mainittujen matematiikan tavoitteiden ja sisältöjen mukaan. Arviointitehtävien lisäksi oppilaat, opettajat ja rehtorit vastasivat taustatietokyselyyn.

Suurin osa oppilaista saavutti tyydyttävän tason. Arviointitehtävät jakaantuivat päässälasku-, monivalinta- ja ongelmanratkaisutehtäviin. Ratkaisuosuus koko arvioinnissa oli 54 %. Kokonaispistemäärän perusteella ei poikien ja tyttöjen välillä ollut eroa. Pojat menestyivät tyttöjä erittäin merkitsevästi paremmin päässälasku- ja monivalintatehtävissä. Ongelmanratkaisutehtävissä tyttöjen menestys oli erittäin merkitsevästi parempaa kuin poikien.

Ruotsinkielisten koulujen oppilaiden ratkaisuosuus oli 56 % ja suomenkielisten koulujen oppilaiden 54 %, ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Alueelliset erot olivat pieniä, mutta eri kuntaryhmissä asuvien oppilaiden välillä oli eroja. Kaupunkimaisissa kunnissa asuvat oppilaat menestyivät tilastollisesti merkittävästi paremmin kuin muissa kuntaryhmissä asuvat oppilaat.

Arvioinnin tehtävät luokiteltiin opetussuunnitelman perusteissa oleviin viiteen osa-alueeseen: algebra, funktiot, geometria, luvut ja laskutoimitukset sekä tilastot ja todennäköisyys. Osa-alueista parhaiten hallittiin luvut ja laskutoimitukset, keskimääräinen ratkaisuosuus 65 % ja heikoimmin geometriaan liittyvät tehtävät, ratkaisuosuus 42 %. Myös prosenttilaskut, joihin kuului tehtäviä niin algebran, lukujen ja laskutoimitusten kuin tilastot ja todennäköisyys osa-alueelta, osattiin keskimääräistä heikommin. Prosenttilaskujen ratkaisuosuus oli 42 %.

Erot asenteissa matematiikkaa kohtaan olivat poikien ja tyttöjen välillä vähäisiä mutta poikien asenteet olivat myönteisempiä kuin tyttöjen. Matematiikkaa pidettiin hyödyllisenä oppiaineena mutta matematiikasta ei pidetty kovin paljon. Suurinta ero poikien ja tyttöjen välillä oli asenneväittämissä, jotka koskivat käsitystä omasta osaamisesta. Poikien käsitys omasta osaamisestaan oli selvästi myönteisempää kuin tytöillä. Asenteiden ja osaamisen välillä oli positiivinen yhteys.

Oppilaan vanhempien koulutustaustalla oli erittäin voimakas yhteys oppilaan menestymiseen arvioinnissa, hänen saamaansa matematiikan arvosanaan, oppilaan matematiikan asenteisiin ja toisen asteen koulutusvalinta-toiveeseen.

Osaamisen taso on heikentynyt eniten luvuissa ja laskutoimituksissa, joka kuitenkin kaikista osa-alueista hallittiin parhaiten. Ratkaisuosuus näissä tehtävissä oli aiemmin 70 % ja nyt 63 %. Prosenttilaskuissa ratkaisuosuus vanhojen tehtävien osalta laski vielä enemmän, 11 prosenttiyksikköä. 

Opettajien kelpoisuuksissa, koulutuksessa ja matematiikan opintojen laajuuksissa oli eroja erityisesti kunta- ja kieliryhmien välillä. Taajaan asuttujen kuntien matematiikkaa opettavista opettajista 10 prosentilla oli luokanopettajan tutkinto, 19 %:lla joku muu tutkinto kuin aineenopettajan ylempi korkeakoulututkinto. Myös opiskeltujen matematiikan opintojen laajuudet olivat taajaan asuttujen kuntien opettajilla pienemmät kuin kaupunkimaisissa ja maaseutumaisissa kunnissa opettavilla opettajilla. Suomenkielisissä kouluissa kelpoisia oli 91 % opettajista. Vähintään aineopintotasoiset matematiikan opinnot oli 85 prosentilla opettajista. Ruotsinkielissä kouluissa vastaavat osuudet olivat 83 % ja 63 %.

Matematiikan seuranta-arvioinnin tulokset virittänevät keskustelua muun muassa matematiikan opetuksen ja geometrian tavoitteista, oppilasarvioinnista ja oppilaiden asenteista. Myös kelpoisten opettajien puute edellyttää toimenpiteitä.

Julkaisu:
Onko laskutaito laskussa? Matematiikan oppimistulokset peruskoulun päättövaiheessa 2011. (Koulutuksen seurantaraportti 2012:4).

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Kati Hirvonen, puh 040 348 7276

Peruskoulun päättöluokkalaiset osaavat matematiikkaa keskimäärin tyydyttävästi. Kokonaistuloksissa tyttöjen ja poikien osaamisessa ei ole eroja, vaikka pojat hallitsevat selvästi paremmin päässälaskut, tytöt ongelmanratkaisutehtävät. Arviointi nostaa esille myös huolen kelpoisten opettajien riittävyydestä.

Opetushallitus toivoo saavansa ehdotuksia vuoden 2012 Cygnaeus-palkittavista huhtikuun 30. päivään mennessä.

Opetushallitus jakaa vuosittain Cygnaeus-palkinnon erityisistä ansioista Opetushallituksen toimialaan kuuluvan yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen tai muun sivistystoimen kentällä. Ansioina pidetään oppilaitoksen tai opetuksen kehittämistä, esimerkillistä tuloksellisuutta tai uusien opetuksen ja oppimisen laatua parantavien järjestelyjen luomista.

Palkintoa voi esittää virassa olevalle tai eläkkeelle siirtyneelle opettajalle tai muulle henkilölle taikka yhteisölle Suomessa tai ulkomailla. Viime vuosina palkinnon saajia ovatkin olleet mm. Espoon kuvataidekoulu, Jyväskylän lyseon lukion rehtori Jorma Lempinen, luokanopettaja, opettajakouluttaja Mervi Wäre-von Hedenberg, Roihuvuoren koulu ja Suomen Leirikouluyhdistys ry – Lägerskolsförening i Finland rf. Aikaisempina vuosina palkinto on myönnetty mm. Suomen yleisradiolle ja taiteilija Aleksanteri Ahola-Valolle.

Opetushallitus toivoo saavansa ehdotuksia vuoden 2012 Cygnaeus-palkittavista huhtikuun 30. päivään mennessä. Vapaamuotoiset ehdotukset pyydetään toimittamaan erityisasiantuntija Petri Keskiselle, Opetushallitus, Hakaniemenranta 6, 00530 Helsinki tai PL 380, 00531 Helsinki. Esitykset on perusteltava ja henkilöpalkintoehdokkaasta on oheistettava asianomaisen henkilön nimikirja, ansioluettelo tai muu vastaava selvitys toiminnasta.

Lisätietoja palkinnosta:
Petri Keskinen, 040 348 7385

Opetushallitus toivoo saavansa ehdotuksia vuoden 2012 Cygnaeus-palkittavista huhtikuun 30. päivään mennessä.

Kouluneuvos Raakel Tiihonen on nimitetty Opetushallituksen Tieto- ja arviointitoiminta –toimintayksikön johtajaksi 1.6.2012 lukien seitsemän vuoden määräajaksi.

Raakel Tiihonen (s. 1962) on työskennellyt Opetushallituksessa laskentapalvelut -yksikön päällikkönä sekä tieto ja rahoitus -yksikön päällikkönä vuodesta 2003 lähtien. Ennen Opetushallitukseen tuloaan Tiihonen toimi Helsingin kaupungin palvelualojen oppilaitoksen talouspäällikkönä. 1990-luvulla hän työskenteli Efektia Oy:n johtavana konsulttina ja Vantaan kaupungin tietopalvelusuunnittelijana. Tiihonen on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja suorittanut jatko-opintoina mm. talouspäällikön ja opetushallinnon tutkinnot.

Kouluneuvos Raakel Tiihonen on nimitetty Opetushallituksen Tieto- ja arviointitoiminta –toimintayksikön johtajaksi 1.6.2012 lukien seitsemän vuoden määräajaksi.

Opetushallituksen lehdistötiedote 22.3.2012

Opetushallituksen arvioinnin mukaan kolme neljästä opettajasta haluaa säilyttää aihekokonaisuudet opetuksessaan. Niiden nähdään eheyttävän eri oppiaineiden sisältöjä. Tärkeimmäksi aihekokonaisuudeksi opettajat nostivat ihmisenä kasvamisen. Uusiksi aihekokonaisuuksiksi ehdotettiin muun muassa sosiaalisia taitoja ja oppimaan oppimisen taitoja.

Perusopetusta varten on määritelty seitsemän aihekokonaisuutta, joiden tavoitteita ja sisältöjä toteutetaan eri aineiden oppitunneilla ja koulun muussa toiminnassa, kuten aamunavauksissa, juhlissa, opintokäynneillä jne. Niiden tarkoituksena on ohjata oppilaita tarkastelemaan ilmiöitä eri tiedonalojen näkökulmasta. Niissä korostuvat yhteiskunnassa tärkeät kasvatukselliset tavoitteet.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) mainitut aihekokonaisuudet ovat: ihmisenä kasvaminen, kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys, viestintä ja mediataito, osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys, vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta, turvallisuus ja liikenne sekä ihminen ja teknologia.

Opetushallitus toteutti vuonna 2010 seuranta-arvioinnin aihekokonaisuuksien tavoitteiden toteutumisesta. Arviointiin osallistui 113 yläkoulua ja 8 448 oppilasta.

Arviointiin osallistuneilta opettajilta kysyttiin, miten aihekokonaisuuksien tavoitteet ja sisällöt ovat toteutuneet koulujen opetussuunnitelmissa sekä opetuksessa ja oppimisessa, miten aihekokonaisuudet ovat eheyttäneet opetusta ja onko koulujen toimintakulttuureissa havaittavissa muutoksia. Oppilailta kysyttiin, miten he suhtautuvat aihekokonaisuuksiin, ja mitattiin millaiset tiedot ja taidot heillä kussakin aihekokonaisuudessa on.

Arvioinnin tulosten mukaan 74 prosenttia opettajista haluaa säilyttää aihekokonaisuudet opetuksessaan. Niiden nähtiin eheyttävän eri oppiaineiden sisältöjä. Opettajat nostivat aihekokonaisuuksista tärkeimmäksi ihmisenä kasvamisen. Uusiksi aihekokonaisuuksiksi ehdotettiin muun muassa sosiaalisia taitoja ja oppimaan oppimisen taitoja. Opettajien mielestä eheyttämisen tärkeimpinä tavoitteina ovat oppimisen mielekkyyden, motivaation ja sitoutumisen lisääminen sekä ilmiöiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen.

Oppilaiden suhtautuminen aihekokonaisuuksia kohtaan oli pääsääntöisesti myönteistä. Tyttöjen suhtautuminen oli kuitenkin poikia myönteisempää. Myös tiedollinen osaaminen oli hyvää. Oppilaat kokivat oppineensa eniten asiatietoja. He olivat tietoisia erityisesti ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta. Voimakas sitoutuminen kestävään elämäntapaan ja aktiivinen toiminta ympäristön hyväksi vaikuttivat kuitenkin vähäiseltä. Erityisesti poikien motivaatio oli vähäisempää kuin tyttöjen.

Turvallisuus- ja liikenneasioissa oppilaiden osaamisen taso oli hyvä. Tytöt selviytyivät paremmin tiedollisessa osaamisessa ja pojat toiminnallista osaamista mittaavissa tehtävissä. Poikien asenteet turvallisuuteen olivat selvästi riskialttiimpia kuin tyttöjen. Oppilaat näyttäisivät tarvitsevan enemmän kokemusta ja harjoitusta asiatietojen oppimisen sijaan oman toiminnan ohjaamisessa ja oppimaan oppimisessa.

Kulttuuri-identiteettiin ja kansainvälisyyteen liittyvät asenteet olivat kokonaisuudessaan varsin myönteisiä. Tyttöjen asennoituminen myös tämän aihekokonaisuuden kohdalla oli kuitenkin selvästi poikia myönteisempää kuten myös tiedollinen osaaminen ko. asioissa. Valtaosalla oppilaista oli positiivinen asenne teknologiaa kohtaan. He myös ymmärsivät kädentaitojen ja teknologian välisen yhteyden. Pojat menestyivät tyttöjä paremmin teknologiaa koskevissa tiedollisissa kysymyksissä.

Valtaosa oppilaista ei tunnistanut viestintä- ja mediataitojen liittämistä eri oppiaineiden yhteiseen opetukseen. Aihekokonaisuuteen liittyvissä tiedollisissa kysymyksissä he kuitenkin menestyivät hyvin. Menestyksen arvioinnissa tuleekin ottaa huomioon näiden taitojen kiinteä suhde nuorten vapaa-ajan toimintoihin, erityisesti mediankäytön laatuun sekä esimerkiksi perheen ja ystävien rooliin medialukutaitojen tukemisessa.

Yrittäjyyteen ja osallistuvaan kansalaisuuteen liittyviin kysymyksiin oppilaat osasivat vastata myös varsin hyvin. Yhteiskunnallisten avainkäsitteiden hallinnassa heillä oli kuitenkin selviä puutteita.

Sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät asiat eivät olleet oppilaille vieraita, vaikka naisten ja miesten oikeuksiin liittyvissä tiedoissa oli toivomisen varaa. Asenteet sukupuolten väliseen tasa-arvoon olivat pääsääntöisesti myönteisiä.

Julkaisu: 
Eero K. Niemi (toim.): Aihekokonaisuuksien tavoitteiden toteutumisen seuranta-arviointi 2010. Koulutuksen seurantaraportti 2012:1. Opetushallitus.

Lisätietoja:
Opetusneuvos Eero K. Niemi,  puh. 040 348 7236 tai sähköposti

Opetushallituksen arvioinnin mukaan kolme neljästä opettajasta haluaa säilyttää aihekokonaisuudet opetuksessaan. Niiden nähdään eheyttävän eri oppiaineiden sisältöjä. Tärkeimmäksi aihekokonaisuudeksi opettajat nostivat ihmisenä kasvamisen. Uusiksi aihekokonaisuuksiksi ehdotettiin muun muassa sosiaalisia taitoja ja oppimaan oppimisen taitoja.

Opetushallituksen lehdistötiedote 21.3.2012

Opetushallitus on antanut esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä. Suosituksilla edistetään oppilaiden tasavertaisia mahdollisuuksia oppia sosiaalisen median käyttöä osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja.

Opetushallitus pitää aiheellisena sisällyttää sosiaalisen median linjaukset tietostrategiaan, joka on osa paikallista opetussuunnitelmaa. Voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet edellyttävät tietostrategian laatimista, mutta eivät tarkemmin määrittele sen sisältöä. Koska sosiaalinen media on yleistynyt yhteiskunnassa vasta viime vuosina, se puuttuu useimmista tietostrategioista kaikilla kouluasteilla.

Koulutuksen järjestäjiä kehotetaan tekemään vuosittain tilannekartoitus, jossa selvitetään koulujen laitteiden, tietoverkkoyhteyksien ja e-oppimateriaalien määrä. Tämän perusteella määritellään sosiaalisen median opetuskäytön tavoitetaso ja opettajien täydennyskoulutustarve.

Suosituksessa mediataidot nähdään osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja. Kuka tahansa voi toimia median tuottajana, kuluttajana ja vaikuttajana. Koulun tulee tukea näitä rooleja harjoittamalla oppijoita vastuulliseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen. Älypuhelimilla ja mobiililaitteilla monipuolistetaan oppimisympäristöä, oppimista siirretään eri paikkoihin ja tilanteisiin kuten kulttuurilaitoksiin, työpaikoille ja muihin yhteisöihin. Sosiaalisen median palveluita käytetään erilaisten yhteistyöprojektien ja kansainvälisen kanssakäymisen tukemiseen.

Eri oppiaineissa luodaan oppilaille mahdollisuuksia harjoitella tiedon keräämistä ja tietotulvan hallintaa. Heille annetaan tilaisuuksia kirjoittaa yhdessä dokumentteja, muokata kuvia ja tuottaa videoita, jakaa tuotoksia toisilleen ja kommentoida toisten tuotoksia. Sosiaalisen median palveluja käyttämällä myös vanhemmat ja huoltajat voivat halutessaan seurata oppilaiden työskentelyä.

Koulujen yhteiset toimintamallit tulee laatia yhteistyössä opetushenkilöstön ja tietohallinnon kesken. Palveluiden ja sovellusten valinnassa tulee ottaa huomioon eri-ikäiset oppijat ja oppimistyylit. Suosituksessa ei oteta kantaa yksittäisten palvelujen ja sovellusten koulukäyttöön.

Sosiaalisen median opetuskäytön ohjeistuksella tulee huolehtia siitä, että käyttö on turvallista, lakien ja säädösten sekä hyvien tapojen mukaista. Luvattomien aineistojen käyttöä, häirintää ja kiusaamista ei hyväksytä. Luottamuksellista tietoa ei viedä missään tilanteessa sosiaalisen median palveluihin. Oppilaita opastetaan yksityisyyden suojaamiseen, hyvään käytökseen ja toisen kunnioittamiseen. Palveluntarjoajien asettamia käyttöehtoja ja ikärajoja noudatetaan.

KUVA: Helsinki SeaLife

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Kaisa Vähähyyppä, puh. 040 348 7702

Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset

Opetushallitus on antanut esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä. Suosituksilla edistetään oppilaiden tasavertaisia mahdollisuuksia oppia sosiaalisen median käyttöä osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja.

Opetushallituksen lehdistötiedote 15.3.2012

Romanilasten osallistuminen esiopetukseen on lisääntynyt merkittävästi kymmenessä vuodessa. Yhä useampi romaninuori suoriutuu hyvin peruskoulusta ja jatkaa opintojaan ammattikoulutuksessa.

Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsaus lukuvuodelta 2010–2011 perustuu kyselyyn, johon vastasi 1341 perusopetuksen rehtoria. Lisäksi haastateltiin noin 120 romanihuoltajaa ja 120 romanioppilasta eri puolilla Suomea. Edellisen kerran Opetushallitus teki vastaavan selvityksen kymmenen vuotta sitten.

Opetushallitus on myöntänyt vuodesta 2008 lähtien kunnille valtionavustusta romanioppilaiden perusopetuksen tukemiseen. Tuoreen tilannekatsauksen perusteella kehitys valtionavustusta saaneissa kunnissa on ollut pääosin myönteistä.

Suomalaisissa peruskouluissa opiskelee rehtoreiden mukaan 862 romanioppilasta 329 koulussa. Enemmistö rehtoreista oli sitä mieltä, että romanioppilaiden peruskoulu sujuu samalla tavalla kuin muidenkin oppilaiden. He arvioivat, että 70 %:lla oppilaista koulu sujui erinomaisesti, hyvin tai vähintään tyydyttävästi, 30 % pärjäsi perusopetuksessa heikosti tai välttävästi.

Romanikotien ja koulun yhteistyö toimii  

Rehtoreista 94 % piti yhteistyön tasoa erittäin hyvänä, hyvänä tai vähintään tyydyttävänä. Samoin romanihuoltajat arvostivat lähes varauksetta opettajien ja muun opetushenkilöstön kanssa tehtyä yhteistyötä.

- Ei ole liioiteltua sanoa, että yhteistyön sujuvuus on eräänlainen läpimurto romanien koulunkäynnin historiassa. Yhteistyön avulla romanioppilaiden koulunkäyntiin liittyviin haasteisiin on helpompi puuttua, arvioi opetusneuvos Leena Nissilä, joka vastaa romaniväestön koulutuksen kehittämisestä Opetushallituksessa.

Romanilasten osallistuminen esiopetukseen on kasvanut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Romanihuoltajat viestittivät hyvin ymmärtäneensä esiopetuksen tarpeellisuuden.

Rehtorien mukaan romanioppilaat ovat vahvasti yleisen, tehostetun ja erityisen tuen piirissä. Myös haastateltujen romanihuoltajien mukaan tuki on tavoittanut heidän lapsensa.

Uusien tulosten valossa romanioppilaisiin ei yleensä kohdistu ainakaan avointa ja systemaattista syrjintää tai kiusaamista. Romanioppilaat eivät myöskään kiusaa muita erityisen usein. Sekä rehtorit ja romanihuoltajat että romanioppilaat kokivat, että ilmi tulleeseen kiusaamiseen useimmiten puututaan ja että puuttuminen myös useimmissa tapauksissa auttaa. Romanioppilaiden kiusaaminen on yleensä etnistä nimittelyä.  

Osalla oppilaista edelleen paljon poissaoloja

Rehtoreiden mukaan osalla romanioppilaista poissaolojen suuri määrä aiheuttaa koulunkäyntiin vakavia ongelmia. Hälyttävää on, että kaikki romanihuoltajat ja -oppilaat eivät tunnu suhtautuvan asiaan riittävän vakavasti. Vaikuttaa siltä, että noin kolmanneksella romanioppilaista poissaolojen määrä ei ole vähentynyt kymmenessä vuodessa. Romanioppilailla vuosiluokan kertaaminen oli myös selvästi yleisempää kuin muilla oppilailla ja ajoittui erityisesti esiopetukseen ja alakoulun vuosiluokille 1-4 sekä vuosiluokalle 7. Peruskoulun keskeytti, samoin kuin kymmenen vuotta sitten, noin 5 % romanioppilaista.

Romanikielen opiskelu lisääntynyt

Romanikielen opetus on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Rehtorien mukaan lukuvuonna 2010–2011 yhteensä 149 romanioppilasta sai koulussa romanikielen opetusta. Opetushallituksen valtionavustustilastoinnin mukaan luku oli tätäkin suurempi: yhteensä 174 oppilasta sai romanikielen opetusta keväällä 2010. Rehtorit kuitenkin informoivat melko harvoin romanikoteja romanikielen opetuksen mahdollisuudesta.

Romanihuoltajien ja -oppilaiden vastausten perusteella romanikielellä on aivan erityinen merkitys ja sen osaamisen katsotaan vahvistavan romani-identiteettiä. Etelä-Suomessa neljännes romanioppilaista sai romanikielen opetusta. Muualla Suomessa romanikielen opetuksen osuus oli selvästi pienempi.

Hyvin pärjääviä tulisi kannustaa lukioon

Yhä useampi romanioppilas suorittaa nykyään perusopetuksen loppuun. Kehitys on kymmenessä vuodessa ollut myönteistä. Romanioppilaat ovat selvästi löytäneet ammatilliset opinnot jatkokoulutusmahdollisuudekseen. Ammatilliset opinnot aloittavien määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lukioon hakeutuminen on kuitenkin nykyäänkin hälyttävän vähäistä. Opinto-ohjauksessa tulisikin painottaa lukion merkitystä jatko-opintojen kannalta ja kannustaa hyvin peruskoulunsa suorittaneita romanioppilaita lukiokoulutukseen.

KUVA: Susanna Rajala, Opetushallitus

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos, yksikön päällikkö Leena Nissilä, , puhelin 040 348 7705

Julkaisu verkossa: 
Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsaus 2010–2011 ja toimenpide-ehdotukset

Romanilasten osallistuminen esiopetukseen on lisääntynyt merkittävästi kymmenessä vuodessa. Yhä useampi romaninuori suoriutuu hyvin peruskoulusta ja jatkaa opintojaan ammattikoulutuksessa.

Opetushallituksen lehdistötiedote 13.3.2012

Opetushallituksen arvioinnin tulokset osoittavat, että historia ja yhteiskuntaoppi ovat enemmän poikien kuin tyttöjen mieliaineita. Pojat arvioivat omaa osaamistaan myönteisemmin kuin tytöt ja ilmoittavat pitävänsä näistä oppiaineista enemmän kuin tytöt. Oppimistuloksissa ei silti ole eroja tyttöjen ja poikien välillä.

Oppilaat pitivät yhteiskuntaoppia erittäin hyödyllisenä oppiaineena. Sekä tytöt että pojat arvelivat tarvitsevansa tulevissa opinnoissaan ja arkielämässä yhteiskuntaopissa opiskeltuja tietoja ja taitoja. Toisin kuin suomenkieliset oppilaat, ruotsinkieliset oppilaat ilmaisivat pitävänsä myös historian osaamista tärkeänä ja arvelivat tarvitsevansa sekä tulevissa opinnoissaan että arkielämässä historiassa oppimiaan tietoja ja taitoja.

Opetushallitus arvioi keväällä 2011 historian ja yhteiskuntaopin oppimistuloksia perusopetuksen päättövaiheessa. Tiedot kerättiin ositetulla otannalla 98 suomenkielisestä ja 15 ruotsinkielisestä peruskoulusta, jotka edustivat kattavasti eri alueita ja kuntaryhmiä. Tämän raportin analyysit ja tulokset perustuvat koulujen 4 726 otosoppilaan suorituksiin. Arvioinnissa käytetyt historian ja yhteiskuntaopin tehtävät perustuivat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) määriteltyihin, kyseisten oppiaineiden keskeisten tietojen ja taitojen hallintaan.

Alueelliset erot eri puolilla Suomea tai erilaisten kuntatyyppien välillä olivat vähäisiä. Sekä historian että yhteiskuntaopin oppimistuloksissa oli kuitenkin eroja suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaiden välillä suomenkielisten oppilaiden hyväksi ja lukioon pyrkivien sekä ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien oppilaiden välillä. Vanhempien koulutustaustaan perustuvan luokittelun mukaan oppilasryhmien välillä oli eroja siten, että ylioppilastutkinnon suorittaneiden vanhempien lapset menestyivät arvioinnissa kesimäärin paremmin niiden vanhempien lapset, joiden vanhemmilla ei ole ylioppilastutkintoa.

Historiassa osaamisen yleistaso oli kohtalainen (ratkaisuosuus 50 %).  Lähteiden käyttöön ja tulkintaan liittyvissä tehtävissä otosoppilaista 64 %:n suoritustaso oli kohtalaista tai tyydyttävää. Hyvään tai kiitettävään tulokseen pääsi yli 16 % oppilaista, ja lähes sama määrä oppilaita (15 %) suoriutui tämän osa-alueen tehtävistä välttävästi tai heikosti.

Ajan hahmottamista edellyttävissä tehtävissä otosoppilaista 63 % pääsi joko tyydyttävään tai hyvään tulokseen ja 6 % oppilaista ylsi kiitettävään suoritukseen. Kohtalaisen tason saavutti 23 % otosoppilaista ja välttävälle tai heikolle tasolle jäi 9 % oppilaista.

Menneen ajan ihmisen asemaan eläytymistä ja historiallista empatiaa mittaavassa tehtäväosiossa kiitettävään suoritustasoon pääsi 17 % oppilaista. Suurin osa oppilaista ylsi hyvään, tyydyttävään tai kohtalaiseen suoritukseen (70 % oppilaista).

Tehtävistä, joissa edellytettiin esimerkiksi asiaa selittävän tärkeän tekijän erottamista vähemmän tärkeistä, syy- ja seuraussuhteiden muodostamista, omien perusteltujen käsityksien esittämistä historiallisista tapahtumista tai jonkin historiallisen tapahtuman tai ilmiön selittämistä joidenkin toimijoiden kautta, suoriuduttiin välttävästi. Kyseisen osa-alueen tehtävistä 24 % oppilaista suoriutui heikosti, 38 % välttävästi ja 14 % kohtalaisesti. Tyydyttävään, hyvään ja kiitettävään osaamiseen ylsi vain viidesosa (25 %) otosoppilaista.

Yhteiskuntaopissa osaamisen yleistaso oli tyydyttävää tasoa (ratkaisuosuus 64 %). Kiitettäviin tai hyviin tuloksiin ylsi 47 % otosoppilaista. Tyydyttäviin ja kohtalaisiin tuloksiin pääsi noin 49 % oppilaista ja välttäviin suorituksiin noin 3 % oppilaista.

Yhteiskuntaopin keskeisten tietojen ja taitojen osalta median välittämien tietojen, tilastojen ja graafien kriittistä tulkintaa vaativissa tehtävissä kiitettävästi tai hyvin menestyi 38 % otosoppilaista. Tyydyttävään tai kohtalaiseen suoritukseen ylsi 43 %, ja heikon tai välttävän tuloksen sai noin neljännes oppilaista (19 %).

Yhteiskunnallisten asioiden perustelua vaativat tehtävät osattiin parhaiten. Näissä tehtävissänoin 90 % otosoppilaista ylsi joko kiitettävään tai hyvään suoritukseen.

Osassa tehtävistä keskityttiin tarkastelemaan yhteiskunnallisen päätöksenteon ja taloudellisten ratkaisujen useita erilaisia vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Näissä tehtävissä oppilaiden taitotaso oli tyydyttävä (ratkaisuosuus 53 %). Otosoppilaista 22 % saavutti kiitettävän tai hyvän osaamistason, 69 % tyydyttävän tai kohtalaisen tason ja noin 10 %:lla otosoppilaista osaamistaso jäi joko heikoksi tai välttäväksi.

Yhteiskuntaopin seuranta-arvioinnissa oli yksi tehtäväkokonaisuus, jossa mitattiin sekä yhteiskunnallisen että taloudellisen toiminnan eettisiä kysymyksiä. Vastuullista kuluttamista käsittelevät tehtävät arvioitiin erillisenä osiona, ja siinä oppilaiden ratkaisuosuus (79 %) vastasi myös hyvää tasoa.

Lukioon ensisijaisesti pyrkivät oppilaat menestyivät sekä historian että yhteiskuntaopin seuranta-arvioinnissa ammatilliseen koulutukseen hakeutuvia oppilaita paremmin. Historiassa osaamiserot lukioon pyrkivien ja ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien oppilaiden välillä olivat 13 % ja yhteiskuntaopissa 11 %.

Julkaisu verkossa:
Ouakrim-Soivio Najat ja Kuusela Jorma: Historian ja yhteiskuntaopin oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2011

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Yhteiskunnallisten aineiden projektipäällikkö Najat Ouakrim-Soivio, puh.040-348 7831, .

Opetushallituksen arvioinnin tulokset osoittavat, että historia ja yhteiskuntaoppi ovat enemmän poikien kuin tyttöjen mieliaineita. Pojat arvioivat omaa osaamistaan myönteisemmin kuin tytöt ja ilmoittavat pitävänsä näistä oppiaineista enemmän kuin tytöt. Oppimistuloksissa ei silti ole eroja tyttöjen ja poikien välillä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 24.2.2012

Perusopetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijaon uudistamista valmistellut työryhmä luovutti ehdotuksensa opetusministeri Jukka Gustafssonille perjantaina 24.2. Tuntijaon uudistuksen tavoitteena on vahvistaa perusopetusta koko ikäluokalle tasavertaiset edellytykset jatko-opintoihin turvaavana opetuksena.

Taide- ja taitoaineiden, äidinkielen ja kirjallisuuden sekä historian ja yhteiskuntaopin tuntimääriä esitetään lisättäviksi. Kansallista kielitaitoa monipuolistetaan tarjoamalla mahdollisuus valtion erityisavustuksella järjestää vähemmän opiskeltujen vieraiden kielten kuten saksan, ranskan, venäjän, espanjan ja kiinan opetusta. 

Opetusministeri Jukka Gustafsson kiittelee sitä, että työryhmä on hyvin ottanut huomioon hallitusohjelman tahdon. Hallitusohjelman mukaan tuntijaon uudistuksen tavoitteena on vahvistaa taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen, arvokasvatuksen ja ympäristökasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä. Esityksen avulla on myös mahdollista monipuolistaa merkittävästi Suomen kielivarantoa, painottaa Gustafsson.

Työryhmä katsoo, että yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että perusopetuksessa varmistetaan hyvät oppimisen edellytykset ja mahdollisuudet kaikille lapsille ja nuorille sekä tuetaan monipuolisin toimin eri syistä tukea tarvitsevia. Työryhmän esitys tukee hallituksen tavoitetta nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä ja tavoitetta, että Suomi sijoittuu OECD-maiden kärkijoukkoon keskeisissä osaamisvertailuissa sekä koulupudokkaiden vähyydessä. Tavoitteena on myös estää koulujen eriytymistä.

Gustafsson kiittää työryhmää erityisesti laajasta ja monipuolisesta yhteistyöstä asiantuntijoiden ja eri sidosryhmien kanssa. Työryhmä otti huomioon esityksen valmistelussa Perusopetus 2020- työryhmän muistiosta annetut lausunnot ja kannanotot sekä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta annetut lausunnot. Työryhmä järjesti marraskuussa 2011 kuulemistilaisuuden ja kuuli monipuolisesti asiantuntijoita. Työryhmä sai runsaasti myös muita lausuntoja ja kannanottoja. 

- Työryhmän ehdotus lähtee nyt nopealle lausuntokierrokselle ja sivistyspoliittisen ministerityöryhmän käsittelyyn. Tämän pohjalta viimeistellään valtioneuvoston asetus, joka on tarkoitus antaa vielä kevään 2012 aikana, sanoo Gustafsson.

Taide- ja taitoaineiden tuntimääriä lisätään ja kaikille yhteisen opetuksen määrää esitetään lisättäväksi 5 vuosiviikkotunnilla. Esityksellä mahdollistetaan myös painotettu opetus taide- ja taitoaineissa ja aiempaa parempi kelpoisten opettajien saatavuus.

Äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärää ehdotetaan lisättäväksi, koska oppimistulokset ovat äidinkielen ja kirjallisuuden osalta sekä laskussa että eriytymässä. Matematiikan opetukseen varattu tuntimäärä säilytettäisiin nykyisellään.

Historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää ehdotetaan lisättäväksi yhdellä vuosiviikkotunnilla. Lisätunti kohdennetaan yhteiskuntaoppiin, jonka opetusta varhennetaan alkamaan perusopetuksen vuosiluokilta 5-6. Esityksellä vahvistetaan yhteiskunnallisten vaikuttamisen, osallistumisen oppimista ja opettamista sekä syvennettäisiin mm. taloustiedon opetusta.

Ympäristöoppia ehdotetaan opetettavaksi perusopetuksen 1.-6. vuosiluokilla biologiasta, maantiedosta, fysiikasta, kemiasta ja terveystiedosta koostuvana kokonaisuutena, jonka opetukseen sisältyy kestävän kehityksen näkökulma. Perusopetuksen 7.-9. vuosiluokilla opetusta annettaisiin erillisinä oppiaineina kuten nykyisinkin.

Aihekokonaisuuksien toteuttamiseen varattaisiin 7.-9. vuosiluokilla 1 vuosiviikkotunti. Esityksellä eheytetään kasvatusta ja lisätään oppiaineiden välistä yhteistyötä, jotta opetuksessa olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet vastata ajankohtaisiin koulutushaasteisiin kuten elämänhallinnan, tapakasvatuksen, demokratiakasvatuksen, yrittäjyyskasvatuksen, kansainvälisyyden ja kestävän kehityksen haasteisiin sekä mahdollistetaan nykyistä paremmin esimerkiksi draaman menetelmien käytön opetuksessa.

Kieliohjelmia monipuolistetaan suuntaamalla A2-kielen ja B2-kielen opetuksen järjestämiseen kohdennettua valtion erityisavustusta. Kaikille yhteisenä opetettavan A1- ja B1-kielen opetukseen ei esitetä muutoksia. Esityksessä valinnaisuus lisääntyy, koska ylimääräisenä opetuksena toteutettava muun kielen kuin suomen, ruotsin ja englannin opiskelu A2- ja B2-oppimäärän mukaan ei enää varaa suurinta osaa valinnaisten aineiden tunneista kuten nykyisin.

Valinnaisena aineena voitaisiin opettaa perusopetukseen soveltuvia ja tavoitteita tukevia aineita tai useasta aineesta muodostettuja ainekokonaisuuksia sen mukaan kuin opetuksen järjestäjä opetussuunnitelmassaan määrää. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikka, monen eri oppiaineen alueelle kuuluva draama ja taloustiedon opetus sekä kansalaistaitoja vahvistava opetus. Lisäksi opetuksen järjestäjällä olisi mahdollista kohdentaa valinnaisten aineiden opetukseen lisätunteja, kuten jo nykyisellään enemmistö opetuksen järjestäjistä tekee.

Eri oppiaineiden nivelkohtia esitetään yhdenmukaistettaviksi riittävän valtakunnallisen yhtenäisyyden takaamiseksi sekä opetuksen järjestämisen, opetussuunnitelmatyön ja oppilasarvioinnin selkeyttämiseksi. Opetukseen käytetyn ajan tasaisempi jakautuminen perusopetuksen eri vuosiluokille tukee oppilaan ikä- ja kehitysvaiheen mukaista oppimista ja kasvua.

Työryhmä ehdottaa, että uudistus toteutetaan nykyisen vuosiviikkotuntimäärän puitteissa. Perusopetukseen ei esitetä uusia oppiaineita eikä uusia tai laajenevia tehtäviä kunnille ja muille opetuksen järjestäjille.

Tuntijakotyöryhmän muistio

Lisätietoja:
Ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen, työryhmän puheenjohtaja, puh. 09 160 77268 
Erityisavustaja Aleksi Kalenius, puh. 040 125 1032

Lausunnot ja kannanotot osoitteeseen viimeistään 22.3.2012.

Valtioneuvosto päättää perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aineryhmien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen (tuntijako).

Opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon tavoitteista (opetussuunnitelman perusteet).

Asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kaikkien perusopetuksen vuosiluokkien osalta 1.8.2016 lukien.

Perusopetuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijaon uudistamista valmistellut työryhmä luovutti ehdotuksensa opetusministeri Jukka Gustafssonille perjantaina 24.2. Tuntijaon uudistuksen tavoitteena on vahvistaa perusopetusta koko ikäluokalle tasavertaiset edellytykset jatko-opintoihin turvaavana opetuksena.

Opetushallituksen lehdistötiedote 20.2.2012

Eurooppalaisten koulutustaso jatkaa nousuaan, ja oppivelvollisuusikää pidennetään yleisesti sekä alku- että loppupäästä, toteaa Eurydicen tuore raportti.

Key Data on Education 2012 on Eurydicen julkaisu, joka jäljittää merkittävimpiä muutoksia eurooppalaisissa koulutusjärjestelmissä kymmenen viime vuoden ajalta. Raportti yhdistää tilastotietoa ja laadullista aineistoa tarkastellessaan 37 Euroopan valtion koulutusjärjestelmän organisaatiota, hallintoa ja toimintaa esiopetuksesta korkeakoulutukseen.

Oppivelvollisuusikä ja koulutuksessa vietetty aika ovat pidentyneet lähes kaikissa Euroopan maissa. Trendi on selvästi yhteydessä tavoitteisiin, joita monissa maissa on asetettu koulupudokkaiden vähentämiseksi ja perusopetuksen loppuun suorittamiseksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana kymmenen maata on aikaistanut oppivelvollisuuden aloitusikää vuodella, ja 13 maata on pidentänyt oppivelvollisuutta loppupäästä vähintään yhdellä vuodella. Muutosten myötä lähes 90 prosenttia 17-vuotiaista eurooppalaisista oli koulutuksessa vuonna 2009.

Sen lisäksi että oppivelvollisuus pitenee, lapset aloittavat koulun yhä nuorempina. Vuosien 2000 ja 2009 välillä 3–5-vuotiaiden lasten keskimääräinen osallistumisaste esi- ja perusopetuksessa kasvoi selvästi ja oli vuonna 2009 kaikissa maissa 77–94 prosenttia. Belgiassa, Tanskassa, Espanjassa, Ranskassa ja Islannissa lähes kaikki kolmevuotiaat olivat esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen piirissä vuonna 2009.

Korkea-asteelta valmistuvat työllistyvät nopeimmin

Vuonna 2010 79 prosenttia eurooppalaisista 20–24 vuotiaista suoritti toisen asteen tutkinnon. Tämä jatkoi vuonna 2000 alkanutta nousevaa trendiä koko Euroopassa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden keskiarvo EU-maissa on noussut kaikissa ikäluokissa vuodesta 2000, joskin epätasaisuutta tiettyjen koulutusalojen opiskelijamäärissä esiintyy yhä. Tutkinnon suorittaneiden määrä on laskenut luonnontieteissä, matematiikassa, tietojenkäsittelytieteissä ja kasvatustieteissä.

Korkea-asteelta valmistuvat pääsevät työelämään kaksi kertaa nopeammin kuin alemman tutkinnon suorittaneet. Korkeakoulutetut löytävät töitä keskimäärin viidessä kuukaudessa, kun taas alemman tutkinnon suorittaneilta töihin pääsy vie lähes kaksinkertaisen ajan.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut, mutta yhä useammat näyttävät olevan ylikoulutettuja löytämiinsä töihin. Tämä joukko on kasvanut vuodesta 2000 ja nyt useampi kuin joka viides korkea-asteelta valmistunut on työnsä vaatimustasoon nähden ylikoulutettu. Naiset näyttävät edelleen jäävän työttömiksi todennäköisemmin kuin miehet huolimatta siitä, että he ovat enemmistönä useimmilla koulutusaloilla.

Julkaisu Key Data on Education in Europe 2012
 
Suomenkielinen yhteenveto 

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Matti Kyrö, puh. 040 348 7124
Suomen Eurydice-yksikkö

Eurooppalaisten koulutustaso jatkaa nousuaan, ja oppivelvollisuusikää pidennetään yleisesti sekä alku- että loppupäästä, toteaa Eurydicen tuore raportti.

Opetushallituksen lehdistötiedote 6.2.2012

Lapsen kielellisen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksen aikana, liikunnallinen koulun arki ja erityisryhmille räätälöidyt opetusjärjestelyt vahvistavat oppimisvalmiuksia ja ehkäisevät oppimishäiriöitä. Uusin aivotutkimus osoittaa sosiaalisten ja fyysisten tekijöiden edistävän merkittävästi kognitiivisten taitojen oppimista ja koulumenestystä.

Opetushallituksen tuore julkaisu  Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti tarkastelee oppimistaitojen kehitystä neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta. Koska aivot kehittyvät neurobiologisesti aikuisiän kynnykselle saakka, voidaan niiden kypsymiseen vaikuttaa opetuksen keinoin varhaislapsuudesta lähtien. Varhaiset kokemukset kasvuympäristössä muovaavat aivojen hermoverkkoja ja vaikuttavat lapsen myöhempään puhe- ja liiketoimintaan, käyttäytymiseen sekä tunteiden ja ajattelun säätelyyn.

Vuorovaikutus perheessä luo pohjan lapsen kehitykselle kodin ulkopuolella. Varhainen kielellinen kehittyminen ennakoi lukutaidon kehitystä ja myöhempää oppimisuraa. Siksi lapsen kielellisen kehityksen seuraaminen ja tukeminen sekä kotona että päivähoidossa on tärkeää kouluvalmiuksien kehityksen kannalta. Inhimillinen kanssakäyminen oppimistilanteissa ja opettajan herkkyys vahvistaa lapsen aloitteita ovat neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta laadukkaan pedagogiikan tunnusmerkkejä.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti aivojen rakenteellisiin muutoksiin. Se mm. lisää aivojen verenkiertoa ja synnyttää uusia hermosoluja. Tämä lisää yksilön oppimispotentiaalia. Viimeaikaiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että hyvä fyysinen kunto ja motoriset perustaidot edistävät myös matematiikan, lukemisen ja luetun ymmärtämisen oppimista. Liikunnallisuuden edistäminen koulun arjessa välituntien, taukoliikunnan ja kerhotoiminnan kautta on omiaan edistämään myös oppimistuloksia.   

Luokkamuotoinen opetus ei välttämättä auta oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiviä eikä erityislahjakkaita lapsia saavuttamaan täyttä oppimispotentiaaliaan. Lukihäiriöisillä ja ylivilkkailla lapsilla aivojen hermoverkot toimivat poikkeavasti. Vaikeus seurata opetusta ja huono koulumenestys heikentävät motivaatiota, mikä lisää häiriökäyttäytymistä. Myös erityislahjakkaat lapset voivat turhautuessaan häiritä muita, jos opetus etenee heidän mielestään liian hitaasti. Opetuksen mukauttaminen näiden erityisryhmien tarpeisiin erilaisin järjestelyin, hoidoin ja terapioin on siten myös neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta perusteltua.

Julkaisu:
Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus, tammikuu 2012. ToimittaneetTeija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola ja Kari Nyyssölä.

Julkaisu verkossa

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Kari Nyyssölä, puh. 040 348 7819 

Lapsen kielellisen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksen aikana, liikunnallinen koulun arki ja erityisryhmille räätälöidyt opetusjärjestelyt vahvistavat oppimisvalmiuksia ja ehkäisevät oppimishäiriöitä. Uusin aivotutkimus osoittaa sosiaalisten ja fyysisten tekijöiden edistävän merkittävästi kognitiivisten taitojen oppimista ja koulumenestystä.