Opetushallituksen tuore julkaisu Huomisen hyvinvointia – Kehys oppilashuollon kehittämiselle on tarkoitettu käsikirjaksi oppilashuollon kehittämissuunnitelmien laadintaan. Samalla se avaa näkymiä oppilashuollon kokonaisuuteen, perusteisiin ja taustaan.

Oppilas- ja opiskelijahuollon näkökulmasta 2000-luku on ollut merkittävä ajanjakso, jonka aikana oppilashuolto on vakiinnuttanut asemaansa kunnissa ja kouluissa. Se on sisällytetty koululainsäädäntöön ja opetussuunnitelman perusteisiin, kuntien ja seutujen oppilashuoltoon on laadittu strategioita ja kehittämistoimintaa rahoitettu valtionavustuksilla .

Tämän päivän koulussa opetus ja oppilashuolto kulkevat käsi kädessä. Oppilashuollon kehittäminen edellyttää kuitenkin laajan kokonaisuuden ymmärtämistä. Oppilashuolto on moniammatillista työtä, jossa yhdistyy eri ammattialojen asiantuntijuus ja erilaisten toimintakulttuurien synnyttämä osaaminen.

Uuden julkaisun toivotaan olevan avuksi kunnissa, jotka eivät ole olleet mukana oppilas- ja opiskelijahuollon laadun ja palvelurakenteen valtakunnallisessa kehittämistoiminnassa. Kunnat ja opetuksen järjestäjät saavat siitä tukea myös omien oppilashuollon kehittämissuunnitelmien ja strategioiden laadintaan.

Julkaisun ensimmäinen luku käsittelee oppilashuollon kehittymistä 2000-luvulla. Luvussa 2 kuvataan lyhyesti oppilashuollon keskeiset säädökset ja määräykset. Luvussa 3 pohditaan oppilashuollon kehittämisen peruskysymyksiä: oppilashuollon kokonaisuutta, oppilashuollon palveluja sekä moniammatillisuuden käsitettä ja rakenteita. Lisäksi luvussa käsitellään oppilashuollon johtamista kouluyhteisössä, opettajan oppilashuoltoon liittyviä tehtäviä sekä kysymystä salassapidosta ja tietosuojasta.

Julkaisu painottuu perusopetukseen, mutta monet oppilashuollon peruskysymykset ovat samoja kaikilla koulutusasteilla ja siten sovellettavissa esiopetuksesta toiselle asteelle. Mukaan on otettu jonkin verran esiopetuksen ja lukiokoulutuksen vastaavan kehittämistyön pohdintaa. Ammatillisen koulutuksen opiskelijahuolto on rajattu tämän julkaisun ulkopuolelle.

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Kristiina Laitinen, 040 348 7272

Julkaisu: Huomisen hyvinvointia – Kehys oppilashuollon kehittämiselle

Opetushallituksen tuore julkaisu Huomisen hyvinvointia – Kehys oppilashuollon kehittämiselle on tarkoitettu käsikirjaksi oppilashuollon kehittämissuunnitelmien laadintaan. Samalla se avaa näkymiä oppilashuollon kokonaisuuteen, perusteisiin ja taustaan.

Opetushallituksen tiedote 1.2.2012

Missä iässä portugalilaiset lapset aloittavat koulunsa? Tähänkin kysymykseen vastaa Euroopan unionin koulutuksen tiedonvaihtoverkoston Eurydicen uudistettu tietokanta Eurypedia, joka sisältää tiedot 38 eurooppalaisesta koulutusjärjestelmästä.

Tietokannassa on noin 5000 koulutusjärjestelmiä kuvaavaa artikkelia varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Tietoja ylläpitävät kansalliset yksiköt EU-maissa, ETA-maissa sekä Kroatiassa, Turkissa ja Sveitsissä. Maita on vähemmän kuin järjestelmiä, koska Belgian kaikilla kolmella kielialueella ja Ison-Britannian neljällä maalla on omat järjestelmäkuvauksensa Eurypediassa.

Eurypedian sisällön rakenne on samanlainen kaikille mukana oleville maille, joten sen avulla voi tehdä myös koulutusjärjestelmien vertailevia analyyseja. Koulutusasteen tai teemaan perustuvia päälukuja kustakin maasta on viisitoista. Erityisen ajankohtainen tulee olemaan luku ”Meneillään olevat uudistukset ja politiikkakehitykset”. Tämä luku palvelee erityisesti eurooppalaisen koulutusstrategian edistämistä, mutta siitä saa myös tavallinen lukija nopeasti kuvan eri maiden keskeisistä kehittämislinjoista.

Eurypedia on rakennettu järjestelmäksi, jota voidaan jatkuvasti päivittää. Osallistuvat maat voivat muuttaa omia tekstejään välittömästi, kun koulutusjärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä tai koulutuspolitiikkalinjauksia tarkistetaan.

Eurypedia on kattava tietolähde koulutuksesta kiinnostuneille, niin tutkijoille, koulutuspoliittisille päättäjille kaikilla tasoilla kuin julkiselle sanalle ja suurelle yleisöllekin. Opettajat, jotka haluavat rakentaa yhteistyötä yli rajojen, saavat Eurypediasta ajantasaisen perustiedon kohdemaan koulutuksesta.

Eurypedia 
(Tästä osoitteesta myös linkit  Eurydice-verkoston  teemajulkaisuihin ja Key Data -sarjaan)

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Suomen Eurydice-yksikkö,

Vastaus yllä esitettyyn kysymykseen: Perusopetus on Portugalissa pakollinen kaikille lapsille, jotka täyttävät kuusi vuotta 16. syyskuuta mennessä. Lisäksi saman vuoden loppuun mennessä syntyneet voivat aloittaa koulun tuolloin, jos vanhemmat niin haluavat ja koulun ensimmäisillä luokilla on tilaa.

Missä iässä portugalilaiset lapset aloittavat koulunsa? Tähänkin kysymykseen vastaa Euroopan unionin koulutuksen tiedonvaihtoverkoston Eurydicen uudistettu tietokanta Eurypedia, joka sisältää tiedot 38 eurooppalaisesta koulutusjärjestelmästä.

Opetushallituksen lehdistötiedote 26.1.2012

Tasavallan presidentin kanslia ja Opetushallitus järjestivät syksyllä 2011 kuvataidekilpailun Presidentti ja minä, johon kutsuttiin perusopetuksen 7. luokan oppilaita 35 koulusta kaikista Suomen maakunnista. Tasavallan presidentti Tarja Halonen palkitsi koululaisille järjestetyn kuvataidekilpailun voittajia Presidentinlinnassa 19. tammikuuta.

Kutsun Presidentinlinnaan sai kymmenen kilpailussa menestynyttä oppilasta eri puolilta Suomea. Kilpailutehtävänä oli kuvata presidentin työtä tai vaihtoehtoisesti presidentin ja oppilaan kohtaaminen. Voittajatyöt valitsi raati, jonka puheenjohtajana toimi presidentti Halonen.

Tasavallan presidentin kanslian tiedote Presidentti ja minä -kuvataidekilpailusta 19.1.2012. Kilpailutyöt löytyvät Suomen tasavallan presidentin lastensivuilta

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Mikko Hartikainen,  040 348 7292,

Tasavallan presidentin kanslia ja Opetushallitus järjestivät syksyllä 2011 kuvataidekilpailun Presidentti ja minä, johon kutsuttiin perusopetuksen 7. luokan oppilaita 35 koulusta kaikista Suomen maakunnista. Tasavallan presidentti Tarja Halonen palkitsi kuvataidekilpailun voittajia Presidentinlinnassa 19. tammikuuta.

Opetushallituksen tiedote 26.1.2012

Taito- ja taideaineiden lukiodiplomien suoritusmahdollisuudet ovat kehittyneet myönteisellä tavalla. Pääosa lukiodiplomeista suoritetaan lukion tuntijakoon kuuluvissa oppiaineissa. Huomattava enemmistö lukiodiplomeiden suorittajista on naisia. Erillisen lukiodiplomikurssin järjestäminen näyttäisi lisäävän lukiodiplomien suorittamisedellytyksiä.

Opetushallitus on selvittänyt lukiodiplomien toteutumista lukioissa lukuvuosina 2008–2009 ja 2009–2010. Nyt raportoitavalla kyselyllä kartoitettiin lukiodiplomin suorittamista, yhteistyötä lukiodiplomin toteuttamisessa sekä lukiodiplomin merkitystä lukion toimintakulttuurissa. Kyselyllä koottiin myös tietoa lukiodiplomien edelleen kehittämiseksi. Selvitys perustuu Opetushallituksen sähköisen kyselyn aineistoon. Kyselyyn vastasi 375 lukiota.

Opetushallitus on kehittänyt lukiodiplomit, jotta lukion opiskelija saisi mahdollisuuden antaa erityisen näytön osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan taito- ja taideaineissa. Lukiodiplomit täydentävät lukion päättötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistuksen osoittamaa osaamista.

Lukiodiplomin suorittaminen lukioissa

Kyselyaineiston mukaan yhden tai useamman lukiodiplomien suorittamismahdollisuus oli 92,5 % vastanneista lukioista. Suomenkielisistä lukioista suorittamismahdollisuus oli 93,9 %:ssa ja ruotsinkielisistä 75,9 %:ssa. Kuvataiteen lukiodiplomin suoritusmahdollisuus oli 88,5 %:ssa, liikunnan 73,1 %:ssa ja musiikin 55,7 %:ssa vastanneita lukioita. Lukiodiplomeita ei välttämättä suoriteta joka lukuvuosi, vaikka lukiossa on lukiodiplomin suoritusmahdollisuus.

Eri aineiden lukiodiplomeja on viime lukuvuosina suoritettu yhteensä noin 2 500 lukuvuodessa. Lukiodiplomisuoritusten määrä on yli kaksinkertaistunut lukuvuodesta 2000–2001 lukuvuoteen 2009–2010.

Pääosa lukiodiplomeista suoritetaan lukion tuntijakoon kuuluvissa oppiaineissa. Kuvataiteen, liikunnan ja musiikin lukiodiplomien osuus kaikista 2008–2009 suoritetuista lukiodiplomeista oli 84,3 %. Selvästi eniten suoritetaan kuvataiteen lukiodiplomeja, joiden osuus kaikista suoritetuista lukiodiplomeista oli 55,5 %.

Lukiodiplomisuorituksen arviointiasteikko on 1–5. Tavallisin yleisarvosana lukuvuoden 2008–2009 lukiodiplomisuorituksista oli 4 (kiitettävä), jonka osuus arvosanoista oli yli 40 %. Arvosanoilla 4 (kiitettävä) ja 5 (erinomainen) oli arvioitu yhteensä yli 60 % hyväksytyistä suorituksista. Pääosa 77,2 % lukiodiplomeiden suorittajista oli naisia. Lukion koko opiskelijamäärästä naisia oli noin 57 %.

Toteuttamisen järjestelyjä ja näkyminen lukion toiminnassa

Lukioiden opetussuunnitelmiin sisältyy yleensä lukiodiplomiin vaadittavaa pohjakurssimäärää enemmän kursseja. Erillisen opettajan ohjaaman ja valvoman lukiodiplomikurssin järjestäminen oli tavallisinta kuvataiteessa. Lukiodiplomit kuuluivat useimmin kolmen opettajan työtehtäviin lukiossa. Mikäli lukiodiplomien toteuttamisessa tehdään yhteistyötä, tavallisin yhteistyötaho on toinen lukio.

Lukiodiplomit näkyvät lukioiden toiminnassa monin eri tavoin, tavallisimmin lukiodiplominäyttelynä tai -katselmuksena. Lukiodiplomisuorituksiin liittyviä esityksiä pidetään juhlien yhteydessä tai erillisinä tilaisuuksina.

Lukiodiplomin tuomia etuja

Lukiodiplomien suoritusmahdollisuus nähdään erityisesti opiskelijan etuna. Useimmin etuina mainittiin lisäpisteiden ja harjoituksen saaminen jatko-opintoihin. Lukiodiplomit antavat opiskelijalle mahdollisuuden osoittaa osaamistaan ja taitojaan. Lukiolle lukiodiplomien suoritusmahdollisuus on vetovoimatekijä, sen koetaan parantavan lukion imagoa ja tuovan positiivista näkyvyyttä.

Lukiodiplomiin liittyviä ongelmia ja kehittämisehdotuksia

Monien vastaajien mukaan lukiodiplomin suorittamisessa ei ole ollut ongelmia. Ongelmista useimmin mainittiin erilaiset aikatauluihin liittyvät haasteet. Muita esille tuotuja ongelmia olivat muun muassa vähäinen lukiodiplomien suorittajamäärä, lukiodiplomikurssin toteutumattomuus, kurssin järjestämisen kalleus, muodostuva lisätyö ja suoritusten keskeytyminen. Kehittämisehdotukset vaihtelivat paljon. Yleisimmin esille tuotu kehittämisnäkökulma oli, että lukiodiplomin asemaa tulisi parantaa ja sen tuomaa hyötyä opiskelijalle varmistaa ja ehkä lisätäkin.

Selvitys lukiodiplomien suorittamisesta -julkaisu Opetushallituksen verkkosivuilla

Lisätietoja:
Opetusneuvos Mikko Hartikainen, Opetushallitus, 040 348 7292,

Taito- ja taideaineiden lukiodiplomien suoritusmahdollisuudet ovat kehittyneet myönteisellä tavalla. Pääosa lukiodiplomeista suoritetaan lukion tuntijakoon kuuluvissa oppiaineissa. Huomattava enemmistö lukiodiplomeiden suorittajista on naisia. Erillisen lukiodiplomikurssin järjestäminen näyttäisi lisäävän lukiodiplomien suorittamisedellytyksiä.

Opetushallituksen lehdistötiedote  12.1.2012

Ruotsinkielisten koulujen oppilaat elävät hyvin erilaisissa kieliympäristöissä. Määrärahaleikkausten ja uudelleenorganisointien uhka luo haasteita ruotsinkieliselle koulutoimelle samalla kun monikielisyys lisääntyy yhteiskunnassa ja kielipoliittinen ilmapiiri on melko tiukka.

- On tärkeää ottaa huomioon myös oppilaiden omat käsitykset siitä, mitä kieliä he käyttävät ja kuinka kokevat kielellisen identiteettinsä, toteaa Helsingin yliopiston dosentti Camilla Kovero  raportissa Språk, identitet och skola II.Barn och ungdomar i svenska skolor i olika språkliga miljöer.

Raportin, joka tarkastelee kahta hyvin erilaista kieliympäristöä ruotsinkielisessä Suomessa, on julkaissut Opetushallitus.

Monille oppilaille, jotka asuvat täysin suomenkielisillä paikkakunnilla, ruotsinkielinen koulu toimii tavallaan kielikylpynä. Porissa vain 5 % lapsista ja nuorista tulee täysin ruotsinkielisistä kodeista, 53% täysin suomenkielisistä ja 40 % kaksikielisistä kodeista. Kielisaarekkeiden kouluissa täysin ruotsinkielisistä kodeista tulevien lasten osuus vaihteli 5 % ja14 % välillä.

Vastaavat luvut Pietarsaaren, Närpiön ja Uudenkaarlepyyn koululaisista osoittavat – ei mitenkään yllättäen – että myös Pohjanmaan koululaiset kasvavat hyvin erilaisissa kieliympäristöissä. Uudessakaarlepyyssä 78 % oppilaista on perhetaustaltaan täysin ruotsinkielisiä, 11 % tulee kaksikielisistä kodeista ja 11 % kodeista, joissa puhutaan muutakin kieltä ruotsin tai suomen lisäksi tai yksinomaan muuta kieltä.

Raportti on jatkoa aiemmalle tutkimukselle Språk, identitet och skola vuodelta 2009, joka käsitteli koululaisten kielellistä identiteettiä pääkaupunkiseudulla. Siitä ilmeni, että 62 % pääkaupunkiseudun koululaisista on kotitaustaltaan kaksikielisisiä. Samalla kuin ruotsin kieli on erittäin uhanalainen suomen kielen hallitsemissa ympäristöissä, on oppilailla heikot mahdollisuudet oppia suomea ruotsin kielen hallitsemissa ympäristöissä.

Taustaa  

Nyt julkaistu raportti ilmestyy osana projektia Att möta flerspråkiga elever i skolan (Kuinka kohdata monikielisiä oppilaita koulussa). Tutkimuksen aineisto koottiin kyselyillä, joihin osallistui yhteensä 925 oppilasta 13 ruotsinkielisestä koulusta. Nk. vanhoilla ruotsinkielisillä kielisaarekkeilla Porissa, Kotkassa, Tampereella ja Oulussa kyselyihin osallistui 264 oppilasta neljästä koulusta. Pietarsaaresta, Uudestakaarlepyystä ja Närpiöstä osallistui 661 oppilasta yhdeksästä koulusta. Tutkimukseen kuului ala-asteen ja yläasteen kouluja ja lukioita. Tutkimusmateriaali koottiin syksyn 2008 ja kevään 2010 välisenä aikana. Aiempaan tutkimukseen, joka tehtiin pääkaupunkiseudulla, osallistui 855 oppilasta 13 koulusta. Kaikkiaan tutkimuksiin on siten osallistunut 1780 oppilasta 26 koulusta. Dosentti Camilla Kovero työskentelee pedagogiikan lehtorina Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksella.

Raportti Språk, identitet och skola, pdf  

Lisätietoja: 
Dosentti Camilla Kovero, puh. 040 848 8782,
Erityisasiantuntija Jan Hellgren, Opetushallitus, puh. 040 348 7424,

Ruotsinkielisten koulujen oppilaat elävät hyvin erilaisissa kieliympäristöissä. Määrärahaleikkausten ja uudelleenorganisointien uhka luo haasteita ruotsinkieliselle koulultoimelle samalla kun monikielisyys lisääntyy yhteiskunnassa ja kielipoliittinen ilmapiiri on melko tiukka.

Opetushallituksen lehdistötiedote 3.1.2012

 
Yhteishaussa on mukana 24 ammattikorkeakoulua ympäri Suomen, ja koulutusohjelmat ovat englanninkielisiä. Haku on tarkoitettu sekä ulkomaisille että suomalaisille opiskelijoille, joita kiinnostaa kansainvälinen näkökulma opinnoissa. Haku päättyy tiistaina 14.2.2012 klo 16.15.

Vieraskieliseen koulutukseen voivat hakea mm. abiturientit, ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ja ulkomaisen tutkinnon suorittaneet, jotka ovat korkeakoulukelpoisia tutkinnon suoritusmaassaan. Hakutoiveita saa esittää suosituimmuusjärjestyksessä enintään neljä. Kaikkiin koulutusohjelmiin järjestetään valintakokeet huhti-toukokuussa. Valinnan tuloksista tiedotetaan touko-kesäkuun vaihteessa.

Kansainvälisiä opintoja kotimaassa

Tavoitteena on kouluttaa kansainvälisesti monipuolisia osaajia elinkeinoelämän tarpeisiin. Yhteishaussa on mukana 91 koulutusohjelmaa liiketalouden, tekniikan, matkailun, luonnontieteiden ja kulttuurin aloilta, sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta. Vieraskielisissä koulutusohjelmissa opiskelijat pääsevät heti opintojensa alussa mukaan kansainväliseen ja monikulttuuriseen ilmapiiriin, joka osaltaan valmentaa asiantuntijuuteen globaalissa maailmassa.

Vieraskieliseen AMK-koulutukseen haetaan osoitteessa www.admissions.fi, josta löytyy nettihakemuksen lisäksi tietoa hakemisesta, koulutusohjelmista, opiskelusta ja asumisesta Suomessa.

Haku netissä

Lisätietoja Opetushallituksessa: 
Asiakaspalvelupäällikkö Annika Grönholm, puh. 040 348 7725,

Yhteishaussa on mukana 24 ammattikorkeakoulua ympäri Suomen, ja koulutusohjelmat ovat englanninkielisiä. Haku on tarkoitettu sekä ulkomaisille että suomalaisille opiskelijoille, joita kiinnostaa kansainvälinen näkökulma opinnoissa. Haku päättyy tiistaina 14.2.2012 klo 16.15.

Opetushallituksen lehdistötiedote 3.1.2012

Haku ammatilliseen opettajan-, erityisopettajan- ja opinto-ohjaajankoulutukseen on 9.–27.1.2012 osoitteessa www.opekorkeahaku.fi. Tulokset julkistetaan huhtikuussa.

Ammatillisen opettajankoulutuksen haussa ovat mukana kaikki viisi ammatillista opettajakorkeakoulua ja koulutukseen valitaan uusia opiskelijoita noin 1 500.

Ammatillista erityisopettajankoulutusta on tarjolla HAAGA-HELIAn, Hämeen, Jyväskylän ja Tampereen ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Erityisopettajankoulutukseen otetaan yhteensä 150 opiskelijaa.

Ammatillista opinto-ohjaajankoulutusta on tarjolla tänä vuonna HAAGA-HELIAn, Hämeen ja Jyväskylän opettajakorkeakouluissa. Koulutukseen otetaan 116 opiskelijaa.

Pätevöitymiskoulutusta opettajan tehtäviin

Ammatillinen opettajankoulutus on ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten opettajille ja opettajiksi aikoville tarkoitettua koulutusta, joka tuottaa yleisen pedagogisen kelpoisuuden.

Ammatillinen erityisopettajankoulutus ja ammatillinen opinto-ohjaajankoulutus ovat opettajankoulutuksen suorittaneille tarkoitettua jatkokoulutusta. Erityisopettajankoulutus antaa kelpoisuuden toimia erityisopetuksen tehtävissä ammatillisessa koulutuksessa. Opinto-ohjaajankoulutus antaa kelpoisuuden toimia opinto-ohjaajana eri koulumuodoissa.

Kaikki koulutukset ovat 60 opintopisteen laajuisia ja kestävät opiskelumuodosta riippuen 1–2 vuotta.

Lisätietoja:

Haun verkkosivut 

Opettajakorkeakoulujen www-sivut:

HAAGA-HELIA, www.haaga-helia.fi/aokk
Hämeenlinna, www.hamk.fi/aokk
Jyväskylä, www.jamk.fi/aokk
Oulu, www.oamk.fi/amok
Tampere, www.tamk.fi/taokk

Opetushallitus: asiakaspalvelupäällikkö Annika Grönholm, puh. 040 348 7725,

Haku ammatilliseen opettajan-, erityisopettajan- ja opinto-ohjaajankoulutukseen on 9.–27.1.2012 osoitteessa www.opekorkeahaku.fi. Tulokset julkistetaan huhtikuussa.

Opetushallituksen lehdistötiedote 21.12.2011

Euroopan maissa on käynnissä monia ohjelmia ja projekteja luonnontieteiden opetuksen edistämiseksi, mutta vain kahdeksalla maalla on kattava kansallinen tiedeopetuksen kehitysstrategia. Selkeät toimet esimerkiksi tyttöjen kiinnostuksen lisäämiseksi tai lahjakkaiden oppilaiden tukemiseksi ovat toistaiseksi vähissä.

Näin todetaan Eurydice-verkoston tuoreessa raportissa Science Education in Europe: National Policies, Practices and Research. Raportti tarkastelee luonnontieteiden opetusta ja siihen liittyvää politiikkaa EU-maissa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Turkissa. Tutkimuksen tiedot koskevat lukuvuotta 2010-2011.

Raportin mukaan kansalliset tiedeopetusstrategiat keskittyvät yleensä kolmeen painopistealueeseen: opetussuunnitelmiin, opetusmenetelmiin ja opettajakoulutukseen. Monet ohjelmat painottavat yhteistyötä koulujen, yliopistojen, julkisten virastojen ja yritysmaailman välillä. Suomessa luonnonteiteiden ja matematiikan opetusta edistävät myös eri yliopistojen yhteydessä toimivat suomenkieliset LUMA-keskukset ja ruotsinkieliset resurssikeskukset.

Luonnontieteet erillisinä tai yhdistettyinä oppiaineina

Useimmissa Euroopan maissa koululaiset aloittavat luonnontieteiden opiskelun yhteisellä oppiaineella. Suomessa perusopetuksen ylempiä luokkia vastaavassa vaiheessa (ISCED2) opetus eriytyy biologiaan, maantietoon, fysiikkaan ja kemiaan. Monet opetussuunnitelmat kuitenkin korostavat luonnontieteiden välisiä yhteyksiä ja opettajia kehotetaan hyödyntämään luonnontieteille ominaisia yhteisiä lähestymistapoja. Toisen asteen (ISCED3) koulutuksessa luonnontieteet  ovat usein valinnaisia viimeistään ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, mikä aiheuttaa suuria eroja opiskelijoiden osaamistasossa.

Tutkimusten mukaan oppilaiden arkielämän kokemuksiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin keskittyminen on omiaan herättämään kiinnostusta luonnontieteisiin. Lähes kaikissa Euroopan maissa suositellaankin tällaisten opetusmenetelmien käyttöä. Perusopetuksen alempien luokkien opetussuunnitelmat keskittyvät yleensä käytännön kokeisiin ja projektityöhön, kun taas ylemmillä luokilla ja lukiossa mukana on myös keskustelua tieteen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista.

Kansalliset arvioinnit ja opettajakoulutus kiinnostuksen kohteina

Luonnontieteiden oppimmistuloksia arvioidaan enimmäkseen samoin perinteisin menetelmin kuin muissakin oppiaineissa. Opetussuunnitelmat eivät juuri tarjoa erityistä ohjeistusta luonnontieteellisen ajattelun taitojen arviointiin, joskin monessa maassa suositellaan käytännön työn ja erilaisten projektien arviointia. Useimmissa tutkimuksen maissa luonnontieteiden osaamista mitataan vähintään yhdellä kansallisella kokeella oppivelvollisuuden aikana. Luonnontieteet eivät kuitenkaan vielä ole yhtä merkittävässä asemassa kansallisessa arvioinnissa kuin matematiikka ja lukutaito, vaikka standardoidut kokeet ovatkin yleistyneet.

Viimeaikaiset arvioinnit ovat osoittaneet, että opettajien aineenhallinnan ja pedagogisten taitojen vahvistaminen on tärkeä osa luonnontieteiden opetuksen kehittämistä. Tämä tavoite kuuluukin usein kansallisiin tiedeopetuksen strategioihin. Monissa maissa panostetaan nykyään opettajien jatkuvaan koulutukseen, johon saadaan apua tiedekeskuksilta ja muilta yhteistyökumppaneilta. Raportin mukaan koulutuksessa paneudutaan riittävästi opetussuunnitelman sisältöön ja erilaisiin opetustilanteisiin, mutta esimerkiksi erilaisten oppilaiden ja sukupuolierojen huomioiminen jää koulutusohjelmissa vähälle huomiolle. Tästä ei kuitenkaan voi suoraan päätellä opettajien todellisia taitoja huomioida näitä tekijöitä opetuksessa.

Raportti toteaa myös, että yhdessäkään Euroopan maassa ei ole selkeää tukipolitiikkaa luonnontieteissä heikosti menestyville oppilaille. Useimmiten tukea tarjotaan yleisen viitekehyksen puitteissa erittelemättä, missä aineessa oppimisvaikeuksia esiintyy. Tukimenetelmiin kuuluvat esimerkiksi eriytetty opetus, tutor-opetus ja tukiryhmät. Kouluilla on monissa maissa vapaus päättää joustavasti omista lähestymistavoistaan oppimisvaikeuksien voittamiseen.

Julkaisu  Science Education in Europe: National Policies, Practices and Research  

Suomenkielinen yhteenveto 
                                                                                                                                                                                                                                                                     
Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Marja Montonen, puh. 040 348 7273
Opetusneuvos Lea Houtsonen, puh. 040 348 7280
Opetusneuvos Matti Kyrö, puh. 040 348 7124

Euroopan maissa on käynnissä monia ohjelmia ja projekteja luonnontieteiden opetuksen edistämiseksi, mutta vain kahdeksalla maalla on kattava kansallinen tiedeopetuksen kehitysstrategia. Selkeät toimet esimerkiksi tyttöjen kiinnostuksen lisäämiseksi tai lahjakkaiden oppilaiden tukemiseksi ovat toistaiseksi vähissä.

Opetushallituksen lehdistötiedote 20.12.2011

Matematiikkaa ja luonnontieteitä opiskelevien määrä on viime vuosina ollut laskussa koko Euroopassa, ja moni maa pitää kehitystä merkittävänä koulutuspoliittisena ongelmana. Toimenpiteet matematiikan opiskelun edistämiseksi ovat kuitenkin olleet toistaiseksi vähäisiä.

Matemaattiset taidot ovat ensisijaisen tärkeitä monen ammatin ja tieteenalan kannalta, ja ne kuuluvat eurooppalaisten elinikäisen oppimisen avaintaitojen joukkoon. Matematiikan opetusta ja siihen liittyvää politiikkaa tarkastellaan Eurydice-verkoston Euroopan komissiolle laatimassa raportissa Mathematics Education in Europe: Common Challenges and National Policies. Tutkimus kattaa EU-maiden lisäksi Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Turkin ja sen tiedot koskevat lukuvuotta 2010 - 2011.

Raportin mukaan alle puolella Euroopan maista on tällä hetkellä kansallinen strategia matematiikanopiskelun kiinnostavuuden lisäämiseksi. Kiinnostusta on yritetty herättää esimerkiksi opiskelijakeskeisillä opetusmenetelmillä ja matemaattisen harrastuneisuuden edistämisellä sekä koulujen, yliopistojen ja yritysten välisellä yhteistyöllä. Raportti toivoo Euroopan mailta lisätoimenpiteitä, joilla edistettäisiin etenkin heikosti suoriutuvien ja heikosti motivoituneiden oppilaiden osallistumista ja muutettaisiin matematiikanopiskelijoiden epätasaista sukupuolijakaumaa.

Tähän mennessä vain Suomessa ja Itävallassa on käynnistetty kaikki koulutusasteet kattava ohjelma matematiikanopiskelun edistämiseksi. Suomen ohjelmasta vastaavat yliopistojen vetämät LUMA-keskukset, jotka tarjoavat matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyvää koulutusta ja opetusmateriaaleja.

Uusilla opetusmenetelmillä parempiin oppimistuloksiin

Viime vuosina useimmissa maissa on siirrytty teoriasisältöihin keskittyvistä opetussuunnitelmista tavoitekeskeiseen malliin, jonka painopiste on oppilaiden omaksumissa kyvyissä ja taidoissa. Myös matematiikan soveltamista käytännössä, ongelmanratkaisua ja yhteyksiä muihin oppiaineisiin on korostettu. Uudenlaista lähestymistapaa pidetään joustavampana ja sen katsotaan huomioivan paremmin eritasoisten oppijoiden tarpeet.

Ongelmalähtöinen oppiminen, tutkiminen ja matematiikan liittäminen arkielämään ovat osoittautuneet tehokkaiksi opetusmenetelmiksi niin oppilaiden suoritustason kuin asenteidenkin kannalta. Hyviin tuloksiin voidaan kuitenkin päästä monin tavoin, eikä yhtä parasta menetelmää ole olemassa.

Raportin mukaan opettajat eivät kaikissa maissa ole saaneet opetusviranomaisilta riittävästi ohjeistusta uudistettujen opetussuunnitelmien soveltamiseen. Riittävän tuen tarjoaminen opettajien ammatillista autonomiaa heikentämättä onkin edelleen haaste eurooppalaisessa koulutuksessa. Kansallista ohjeistusta olisi varaa vahvistaa etenkin aktiivisen oppimisen ja kriittiseen ajatteluun kannustavien menetelmien osalta. Myös tieto- ja viestintätekniikkaa olisi syytä hyödyntää opetuksessa enemmän. Vaikka useimmat maat suosittelevat sitä, tietokoneita käytetään matematiikan tunneilla edelleen varsin vähän.

Raportti esittää, että matematiikan oppimistulosten arviointia tulisi kehittää monipuolisemmaksi. Matematiikka on keskeinen oppiaine useimpien maiden kansallisissa testeissä ja koulujen päättökokeissa, joiden tulokset vaikuttavat opetuksen kehittämiseen. Kuitenkin vain harva maa tarjoaa ohjeistusta oppimisen päivittäiseen arviointiin ja erilaisten arviointimenetelmien, kuten projekti-, portfolio- tai vertaisarvioinnin käyttöön.

Opettajakoulutuksessa ja oppimisvaikeuksiin puuttumisessa kehitettävää

Raportti löytää kehittämistarpeita myös matematiikanopettajien koulutuksesta. Useimmissa maissa opettajakoulutuksen ohjeet kattavat suuren määrän matemaattisia ja pedagogisia taitoja, mutta oppilaiden erityistarpeiden ja sukupuolen huomioimista opetuksessa tulisi edelleen korostaa. Raportti nostaa myönteisenä kehityksenä esiin opettajien välisen yhteistyön ja hyviksi havaittujen käytäntöjen jakamisen, jota tapahtuu esimerkiksi internetin sosiaalisessa mediassa, mutta on toisaalta huolestunut opettajien vähäisestä osallistumisesta ammatillisen kehittämisen ohjelmiin.

Useimmat Euroopan maat tarjoavat kansallista ohjeistusta matematiikan oppimisvaikeuksien käsittelyyn esimerkiksi yksilö- ja pienryhmäopetusta lisäämällä. Tutkimuksia heikkojen oppimistulosten syistä tai tavoitteita niiden parantamiseksi on kuitenkin laadittu vain muutamissa maissa - siitäkin huolimatta, että monissa maissa on suuri määrä nuoria, joilla on puutteita jopa matematiikan perustaidoissa. Raportti toivookin kattavia toimenpiteitä, joilla voitaisiin puuttua heikkojen oppimistulosten lukuisiin taustatekijöihin - vanhempien koulutustasosta opettajakoulutuksen puutteisiin.

Julkaisu  Mathematics Education in Europe: Common Challenges and National Policies

Suomenkielinen yhteenveto  

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Leo Pahkin, puh.  040 348 7209
Opetusneuvos Matti Kyrö, puh.  040 348 7124

Matematiikkaa ja luonnontieteitä opiskelevien määrä on viime vuosina ollut laskussa koko Euroopassa, ja moni maa pitää kehitystä merkittävänä koulutuspoliittisena ongelmana. Toimenpiteet matematiikan opiskelun edistämiseksi ovat kuitenkin olleet toistaiseksi vähäisiä.

Opetushallituksen lehdistötiedote 19.12.2011

Kieltenopiskelu on Suomessa yksipuolistunut ja vapaaehtoisia kielivalintoja tehdään perusopetuksessa aiempaa vähemmän. Ilmiölle on löydettävissä useita syitä. Koulutuspoliittisten ja yksilötason tekijöiden lisäksi oppilaiden kielivalintoihin vaikuttaa nykyisin yhä enemmän myös media. Toisaalta kouluyhteisön ja erityisesti rehtorin tuki vaikuttaa paitsi koulun kielitarjonnan laajuuteen myös siihen, millaisia kielivalintoja oppilaat tekevät. 

Opetushallituksen tilannekatsauksessa tarkastellaan perusopetuksen kieltenopiskelua ja kielivalintoja Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä kielten tarjontaan vaikuttavia alueellisia, paikallisia ja hallinnollisia tekijöitä. Katsaus perustuu tutkimuskirjallisuuteen, tilastoihin ja muuhun aiheesta julkaistuun materiaaliin.

Perusopetuksen päättyessä neljä viidestä oppilaasta on Suomessa opiskellut vain englantia ja ruotsia. Noin yhdeksän kymmenestä opiskelee ensimmäisenä vieraana kielenä englantia. Myös alueelliset erot kieliopinnoissa ja oppimistuloksissa ovat kasvaneet. Kieltenopiskelun vähentyminen on ollut esillä myös muissa Pohjoismaissa, minkä vuoksi niissäkin on ryhdytty toimenpiteisiin kieltenopiskelun monipuolistamiseksi.

Tärkeimpiä vieraan kielen opiskelumotivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat opiskelun koettu hyöty, kiinnostus kieltä kohtaan ja myönteiset oppimiskokemukset. Hyötynäkökohdat motivoivat erityisesti poikia, kun taas tyttöjen motivaatioon vaikuttavat poikia useammin lisäksi kieleen liittyvät tunnetekijät.

Vanhempien rooli on suuri alakoulun kielivalinnoissa, mutta yläkoulun puolella oppilaan omat mieltymykset ovat ratkaisevassa asemassa. Kaverit ovat vanhempien jälkeen tärkein vaikuttajaryhmä, mutta heidän merkityksensä valintoja tehtäessä on tapauskohtaista.

Lapset ja nuoret ovat aktiivisia median käyttäjiä ja heidän mediamaailmansa on hyvin englanninkielinen. Englannin valta-asema mediassa ja arjessa sekä vähäiset kontaktit muihin vieraisiin kieliin luovat mielikuvaa, että muut kielet kuin englanti ovat tarpeettomia. Sekä tytöt että pojat suhtautuvat englantiin myönteisesti, mutta tytöt valitsevat poikia useammin valinnaisia kieliä.

Työelämässä tarvitaan nykyisin kuitenkin yhä monipuolisempaa kielitaitoa, eikä pelkästään englannin osaaminen riitä työmarkkinoilla erottautumiseen. Elinkeinoelämän näkökulmasta perusopetuksen tehtävä on luoda perusta ja valmiudet myöhemmälle kieltenopiskelulle.

Kaiken kaikkiaan oppilaiden vanhempiensa kanssa tekemiä kielivalintoja edeltävät moninaiset päätökset ja järjestelyt niin koulun, kunnan kuin valtionkin taholta. Myös rehtoreiden asennoitumisella on merkitystä siihen, millainen kieliohjelma koulussa on.   Siksi valintojen toteutuminen ja monipuolistuminen myös edellyttävät useiden tahojen yhteistyötä. Kieltenopiskelusta ja kielivalinnoista sekä niiden seurauksista on tiedotettava oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvissä ajoin, pitkäkestoisesti ja riittävän monipuolisesti.

Lisätietoja:
Tutkimuskoordinaattori Teija Kangasvieri, Jyväskylän yliopisto, 040 8053 017 t
Opetusneuvos Kari Nyyssölä, Opetushallitus, 040 348 7819,
Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta, Opetushallitus, 040 348 7269,

Tiivistelmä julkaisusta Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa

Koko julkaisu

Kieltenopiskelu on Suomessa yksipuolistunut ja vapaaehtoisia kielivalintoja tehdään perusopetuksessa aiempaa vähemmän. Ilmiölle on löydettävissä useita syitä. Koulutuspoliittisten ja yksilötason tekijöiden lisäksi oppilaiden kielivalintoihin vaikuttaa nykyisin yhä enemmän myös media. Toisaalta kouluyhteisön ja erityisesti rehtorin tuki vaikuttaa paitsi koulun kielitarjonnan laajuuteen myös siihen, millaisia kielivalintoja oppilaat tekevät. 

Eri sosiaaliryhmien mahdollisuudet päästä korkeakouluihin vaihtelevat Euroopassa suuresti. Eurooppalaista korkeakoulutusta olisi avattava laajemmalle, jotta se voisi hyödyntää paremmin kansalaisten taidot muuttuvassa yhteiskunnassa.

Eurydice-verkoston EU:n komissiolle laatima raportti Modernisation of Higher Education in Europe: Funding and the Social Dimension 2011 käsittelee koulutuksen sosiaalista ulottuvuutta eli korkeakoulujärjestelmien avoimuutta ja eri sosiaaliryhmien osallistuvuutta koulutukseen.

Vaihtoehtoiset väylät yleisiä Länsi-Euroopassa

EU:n jäsenvaltioiden, Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Turkin korkeakoulupolitiikkaa tarkastelevassa raportissa on kiinnitetty huomiota koulutusväylien lisäksi koulutuksen rahoitukseen ja opiskelijoiden tukijärjestelmiin. Korkeakoulutuksen sosiaalinen ulottuvuus huomioidaan eri maissa hyvin eri tavoin. Osassa raportin tarkastelemista maista on otettu käyttöön aliedustetuille sosiaaliryhmille kohdennettuja menetelmiä, kun taas osassa luotetaan yleiseen korkeakoulutuksen edistämiseen.

Raportti osoittaa erään selkeän jakolinjan Länsi- ja Itä-Euroopan välillä: lännessä on tarjolla vaihtoehtoisia väyliä korkeakoulutukseen, kun taas idästä (uudet jäsenvaltiot, Italia ja Kreikka) ne puuttuvat. Usein niissä maissa, joista vaihtoehtoiset väylät puuttuvat, ei myöskään ole selkeitä säännöksiä epämuodollisen oppimisen tunnustamisesta. Pelkästään aiempiin tutkintoihin keskittyminen kaventaa esimerkiksi aikuisopiskelijoiden ja ammatissaan pätevöityneiden osallistumismahdollisuuksia.

Rahoituksen perusteissa kehitettävää

Raportin mukaan parannettavaa olisi myös korkeakoulutuksen rahoitusperusteissa. Rahoitusjärjestelmiä ei ole erityisesti suunnattu tukemaan laajempaa osallistumista koulutukseen, vaan ne perustuvat perinteisiin indikaattoreihin kuten opiskelija- ja henkilöstömääriin. Yleisenä ongelmana Euroopassa on ollut se, että kokonaisrahoitus ei ole noussut samaa tahtia opiskelijamäärien kanssa. Maiden väliset erot ovat kuitenkin tälläkin saralla suuria ja talouskriisin myötä osa on lisännyt koulutuksen rahoitusta. Suomi kuuluu tähän panostustaan kasvattaneeseen ryhmään mm. Ranskan, Itävallan, Viron ja Liettuan ohella.

Opiskelijoiden rahallinen tukeminen on merkittävä tekijä koulutuksen tasa-arvon ja eri ryhmien osallistuvuuden parantamisessa. Euroopan maiden välillä on suuria eroja niin opintojen maksullisuuden kuin opiskelijoille myönnettävien tukienkin kohdalla. Osassa maista lukukausimaksut ovat nimellisiä ja vähävaraisten opiskelijoiden on mahdollista saada apua niiden maksuun. Apurahat ja muut tuet ovat useimmiten tarveharkintaisia tai opintomenestykseen perustuvia. Suomen kaltainen järjestelmä, joka yhdistää maksuttoman opiskelun ja yleisen opintotuen, on käytössä vain harvoissa maissa. Toiseen ääripäähän, jossa maksut ovat pakollisia ja tuet vähäisiä, kuuluvat mm. Ranska, Italia ja monet Itä-Euroopan maat.

Aliedustetuista ryhmistä vähän tietoa

Aliedustettujen ryhmien osallistumisesta korkeakoulutukseen on vaikea saada vertailukelpoista tietoa tilastoinnin erojen ja puutteellisuuksien takia. Esimerkiksi opintojen läpäisytiedot ovat julkisia ainoastaan viidessä tutkimuksen maassa. Tämä kertoo siitä, että aihetta ei pidetä yhteiskunnallisesti merkittävänä tai asiana, josta koulutuksen järjestäjien tulisi olla vastuussa. Raportti toteaa kuitenkin, että korkeakoulutuksen sosiaaliseen ulottuvuuteen on kiinnitettävä huomiota nyt, kun nuorisoikäluokat pienenevät monissa maissa. Tasa-arvoisempi koulutuspolitiikka edistäisi myös EU:n tavoitetta, jonka mukaan vuonna 2020 40 prosentilla 30-34 vuotiaista on korkeakoulututkinto.

Julkaisu:
Modernisation of Higher Education in Europe: Funding and the Social Dimension 2011

Lisätiedot ja painetun julkaisun tilaukset:
Kristiina Volmari, , 040 348 7764

Eri sosiaaliryhmien mahdollisuudet päästä korkeakouluihin vaihtelevat Euroopassa suuresti. Eurooppalaista korkeakoulutusta olisi avattava laajemmalle, jotta se voisi hyödyntää paremmin kansalaisten taidot muuttuvassa yhteiskunnassa.

Opetushallituksen tiedote 7.12. 2011

Ammatillisen koulutuksen yhteishaussa sai tänä syksynä koulutuspaikan noin 1 900 hakijaa. Ammattikorkeakouluihin pääsi 3 300 ja yliopistoihin 350 uutta opiskelijaa.

Ammatillinen koulutus

Syksyn 2011 ammatillisen koulutuksen yhteishaussa haki 5 551 hakijaa, joista 1 917 (35 %) saa koulutuspaikan keväällä 2012 alkavaan koulutukseen. Syksyn 2010 haussa hakijoita oli 4 509 ja heistä opiskelupaikan sai 40 prosenttia.

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja oli tänä syksynä eniten sosiaali- ja terveysalalla, kotitalous- ja kuluttajapalveluissa sekä liiketalouden ja kaupan alalla. Sosiaali- ja terveysalalle oli myös eniten hakijoita, heistä 30 prosenttia tuli valituksi koulutukseen.

Oppilaitokset julkistivat valintojen tulokset perjantaina 18.11.2011.

Korkeakoulut

Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksen syksyn haussa oli 15 700 hakijaa, joista 3 300 (21 %) sai opiskelupaikan. Hakeneiden määrä laski viidellä prosentilla viime syksystä. Suosituimmat alat olivat sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 9 800 hakijalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala 2 400 hakijalla. Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala oli myös eniten aloituspaikkoja (60 prosenttia aloituspaikoista). Ylioppilastaustaisia hakijoita oli kaikkiaan 10 700 ja heistä sai opiskelupaikan 2 300 eli 21 prosenttia hakeneista. Ammatillisella perustutkinnolla haki 3 950, joista 730 eli 19 prosenttia hyväksyttiin.

Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutukseen haki 8 400, joista hyväksyttiin 2 100 eli 25 prosenttia hakijoista. Aikuiskoulutuksen hakijamäärä kasvoi 4 prosenttia viime syksystä. Suosituimmat koulutusalat olivat myös aikuiskoulutuksessa sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. Ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin haki 690 hakijaa, joista opiskelupaikan sai 320 eli 46 prosenttia hakeneista.

Ammattikorkeakoulujen vieraskieliseen koulutukseen haki 2 000 hakijaa, joista 220 (11 %) sai opiskelupaikan.

Yliopistoihin haki 810 hakijaa, joista 350 eli 44 prosenttia tuli valituksi. Hakijamäärä laski 8 prosenttia edellisestä syksystä.  Syksyn haussa oli tarjolla kymmenen luonnontieteiden sekä kauppatieteiden koulutusta (Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto).

Korkeakoulupaikka pitää ottaa vastaan viimeistään perjantaina 9.12. klo 16.15.

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Asiakaspalvelupäällikkö Annika Grönholm, puh. 040 348 7725

Ammatillisen koulutuksen yhteishaussa sai tänä syksynä koulutuspaikan noin 1 900 hakijaa. Ammattikorkeakouluihin pääsi 3 300 ja yliopistoihin 350 uutta opiskelijaa.

Opetushallituksen lehdistötiedote 29.11.2011

Opetushallitus jatkaa suurten maailmanuskontojen oppimateriaalituotantoa julkaisemalla oppikirjasarjan islamin uskonnon opetukseen. Kirjasarja Salam – islamin polku on tarkoitettu muslimioppilaiden uskonnonopetukseen suomen- ja ruotsinkielisessä perusopetuksessa.

Sarjassa ensimmäisinä ovat ilmestyneet 1.–2. luokan tekstikirja ja erillinen tehtäväkirja. Tekstikirja käsittelee tarinoiden avulla islamin uskontoa. Siinä käydään yhdessä läpi islamilaista kalenterivuotta, jossa näkyvät niin paastonaika, islamilaiset juhlat kuin koulun arki. Muita aiheita ovat käyttäytyminen, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus. Kirjasarjan nimi Salam tarkoittaa suomeksi rauhaa.  

Seuraavaksi sarjassa valmistuu 7.–9. luokkien oppikirja. Tämän jälkeen valmistuvat 3.–4. luokkien ja 5.–6. luokkien oppikirjat. Opetushallitus tuottaa islamin kirjasarjan myös ruotsiksi.

Islamin oppikirjasarja tuotetaan Opetushallituksessa vähälevikkiseen oppimateriaaliin varatulla valtion tuella, jolla on viime vuosina tuotettu myös elämänkatsomustiedon sekä ortodoksisen, katolisen ja juutalaisen uskonnon oppikirjat.

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Pekka Iivonen, p. 040 348 7200

Opetushallitus jatkaa suurten maailmanuskontojen oppimateriaalituotantoa julkaisemalla oppikirjasarjan islamin uskonnon opetukseen. Kirjasarja Salam – islamin polku on tarkoitettu muslimioppilaiden uskonnonopetukseen suomen- ja ruotsinkielisessä perusopetuksessa.

Opetushallituksen lehdistötiedote 25.11.2011

Laatu ja opettajien pätevyys ovat avainasioita ruotsinkielisen koulutuksen kehittämisessä, ilmenee Opetushallituksen loka-marraskuun aikana teettämästä tutkimuksesta. Haastatteluun osallistui oppilaita, vanhempia, opettajia sekä muita, yhteensä noin 1 400 henkilöä.

Internetissä toteutetun haastattelun avulla kartoitettiin, mitä aihealueita pidetään tärkeinä ruotsinkielisen koulutuksen tulevaisuudelle.

Yli puolet eli 52 prosenttia vastaajista näkee ruotsinkielisen koulutuksen tulevaisuuden hyvänä tai erittäin hyvänä. Yhteensä vain kuusi prosenttia katsoo koulutuksen tulevaisuuden olevan huono tai erittäin huono.

Tulevaisuuden kannalta opettajan rooli sekä opettajien koulutus ja täydennyskoulutus nousivat esiin tärkeäksi arvioituna kokonaisuutena. Johtamista ja koulujen sekä yhteisöjen yhteistyön lisäämistä yli kieli- ja maakuntarajojen pidetään myös tärkeänä.

 -  Ruotsinkielisten koulujen odotetaan antavan vähintään yhtä laadukasta koulutusta kuin suomenkielisten, sanoo Opetushallituksen ruotsinkielisen yksikön johtaja Heidi Backman.

 -  Osaavat ruotsinkieliset opettajat nähdään laadun takaajina. Myös koulukielen merkitys, opettajan kielellinen pätevyys sekä oikeus opetukseen omalla kielellä nousivat vahvasti esiin monissa vastauksissa. Tulokset antavat suuntaa kehittämiselle ja tukevat koulujen ja yhteistyökumppaneidemme kanssa käytävää vuoropuhelua, Backman toteaa.

Turvallisen ja suvaitsevan oppimisympäristön saama huomio kertoo, että hyvien oppimistulosten ohella koulun halutaan tarjoavan turvalliset puitteen oppilaiden myönteiselle kehitykselle.

Lisätietoja

Ruotsinkielisen koulutuksen yksikön johtaja Heidi Backman, Opetushallitus, p. 040 348 7187,
Haastattelun toteutus: asiantuntija Maarit Viik-Kajander, Fountain Park, p. 010 4243010,

Laatu ja opettajien pätevyys ovat avainasioita ruotsinkielisen koulutuksen kehittämisessä, ilmenee Opetushallituksen loka-marraskuun aikana teettämästä tutkimuksesta. Haastatteluun osallistui oppilaita, vanhempia, opettajia sekä muita, yhteensä noin 1 400 henkilöä.

Opetushallituksen lehdistötiedote 24.11.2011

Opetushallitus on palkinnut vuoden 2011 European Label –laatuleimalla Hämeenlinnan kaupungin Kielitivoli –hankkeen. Kunniamaininnoilla palkittiin Turun Kielireppu-hanke ja Raaseporin Hakarinteen koulun kielihanke.

Pääjohtaja Timo Lankinen  jakoi palkinnot Helsingin Säätytalolla 24.11. Tunnustuksen saivat myös Vuoden kieltenopettaja ja Vuoden kieltenopiskelija.

Laatuleimalla palkittu Hämeenlinnan Kielitivoli on kaupungin koulujen yhteinen hanke, jota kaupungin johtoryhmä ja opetuslautakunta seuraavat. Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana on kieliohjelmaa vahvistettu mm. siten, että jokaisella kaupungin ala- ja yläasteella tarjotaan A2- ja B2-kieliä. Valikoimassa on englannin ja ruotsin lisäksi ranska, saksa ja italia, alkuopetuksen ”maistiaiskielenä” lisäksi venäjä. Projektiryhmä on myös suunnitellut kaupungin kouluille yhtenäisen kielipolun varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.

Hankkeessa on luotu rakenteet yhteistyölle sekä opetustoimen sisällä että sidosryhmien kanssa. Hankkeen kantava voima on kieltenopettajien työryhmä, jota koulujen johto tukee mm. lukujärjestysteknisin ratkaisuin. Oppilaiden vanhempia on osallistettu hankkeeseen. Mukana on lisäksi paikallisia yhdistyksiä ja yrityksiä sekä kansallisia toimijoita kuten Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Pohjoismaiden Suomen Instituutti. Eurooppalaisten prioriteettien mukaisesti hankkeessa on nostettu esiin työelämän kielitaitotarpeita. Hieno oivallus on, että 9. luokan oppilaat ovat itse selvittäneet kielitaidon tarpeita paikallisissa yrityksissä.

Turun kasvatus- ja opetustoimen Kielireppu-hankkeen tavoitteena on innostaa entistä useampi peruskoululainen valitsemaan englannin lisäksi muita vieraita kieliä jo alaluokilta alkaen. Hanke tukee myös maahanmuuttajalasten oman äidinkielen opetusta. Oppilaita kutsutaan mukaan kielimatkalle, jolla oppaina toimivat luokanopettajat tai kieltenopettaja. Oppaalla on käytössään Kielireppu, jossa on opetuksessa tarvittavia välineitä ja havaintomateriaalia. Materiaali on suunniteltu siten, että pienimpien oppilaiden ei tarvitse osata lukea tai kirjoittaa. Kielireppu on innovatiivinen toimintatapa, joka innostaa kieleen ja kulttuuriin tutustumiseen päiväkodista alkaen.

Raaseporin kaupungin Hakarinteen koulun kieliohjelma on erittäin monipuolinen. Ruotsin kieltä tarjotaan äidinkielenomaisen ruotsin opetuksena ja kaksikielisenä opetuksena. Hanke on toteutettu suomenkielisen ja ruotsinkielisen koulun yhteistyönä. Myös maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus on otettu huomioon.

Suomen Saksanopettajien Yhdistys ry teki esityksen Vuoden kieltenopettajaksi, joksi valittiin Iitin lukion ja yläkoulun ranskan ja saksan opettaja Tarja Virtanen.

Tarja Virtanen on toiminut aktiivisesti Iitin kunnan Kielitivoli-hankkeen koordinaattorina. Kielitivolin tavoitteisiin soveltuvasti hän on perustanut A2-saksan etäopetusta varten verkkosivut ja kehittänyt  etäopetustyökaluja. Tarja Virtanen on toteuttanut useita ranskan kielen ja kulttuurin kehittämishankkeita niin omissa kouluissaan kuin yhteistyössä koti- ja ulkomaisten partnerikoulujen kanssa. Hän on tehnyt hyvää työtä myös erityisoppilaiden opetuksessa.

Vuoden kieltenopiskelijaksi valittiin ylioppilasSalla Vainio Vihdin lukiosta. Salla Vainion ylioppilastutkintoon sisältyi kokeet viidessä kielessä: englanti, saksa, ruotsi, espanja ja ranska. Neljästä kielestä hän sai arvosanan laudatur ja yhdestä arvosanan eximia cum laude approbatur. Salla Vainio kirjoitti kaikkiaan kuusi laudaturia.

Ensimmäiset kieltenopetuksen European Label -laatuleimat jaettiin Euroopan unionin jäsenmaissa vuonna 1998. Tänä vuonna Euroopan komissio suositteli kaikkia jäsenmaita koskeviksi painoalueiksi kielenoppimista yhteisössä sekä kieliä työelämässä. Kansallisena teemana Suomessa oli kieliohjelman monipuolistaminen.

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Opetusneuvos Paula Mattila, puh. 040 348 7138
Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta, puh. 040 348 7269

Opetushallitus on palkinnut vuoden 2011 European Label –laatuleimalla Hämeenlinnan kaupungin Kielitivoli –hankkeen. Kunniamaininnoilla palkittiin Turun Kielireppu-hanke ja Raaseporin Hakarinteen koulun kielihanke.

Valtioneuvosto on nimittänyt Opetushallituksen pääjohtajan virkaan filosofian maisteri, sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälän. Virka täytetään ensi vuoden alusta vuoden 2016 loppuun.

Aulis Pitkälä (s.1955) on työskennellyt vuodesta 2008 Espoon sivistystoimenjohtajana. Aiemmin hän on työskennellyt Vantaan sivistystoimesta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana, sivistystoimen johtajana, peruskoulutoimen johtajana sekä opetuspäällikkönä vuodesta 1988. Sitä ennen Pitkälä on toiminut Kalannin kunnassa koulutoimenjohtajana ja Uudessakaupungissa opetuspäällikkönä.

Opetushallitus vastaa esi- ja perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön sekä taiteen perusopetuksen kehittämisestä. Se myös seuraa ja arvioi koulutusta sekä tarjoaa koulutuksen tieto- ja tukipalveluja. Pääjohtaja johtaa virastoa ja vastaa virastolle asetettujen tulostavoitteiden saavuttamisesta sekä siitä, että viraston tehtävät hoidetaan tehokkaasti ja tuloksellisesti.

Opetushallituksen pääjohtajan virkaan jätettiin yhdeksän hakemusta.

Lisätietoja opetus- ja kulttuuriministeriössä

Kansliapäällikkö Harri Skog, puh. (09) 160 77210
Johtaja Kirsi Kangaspunta, puh. (09) 160 77252

Valtioneuvosto on nimittänyt Opetushallituksen pääjohtajan virkaan filosofian maisteri, sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälän. Virka täytetään ensi vuoden alusta vuoden 2016 loppuun.

Opetushallituksen lehdistötiedote 11.11.2011

Kaikkiaan 52 kuntaa on ollut mukana vuonna 2007 alkaneessa hankkeessa ”Monikulttuurisuustaitojen kehittäminen kouluyhteisössä”. Opetushallituksen ja kuntien järjestämiin koulutuksiin on viiden vuoden aikana osallistunut satoja opettajia ja rehtoreita.

Hankkeeseen osallistuneet kunnat ovat laatineet monikulttuurisuustaitojen suunnitelmia ja vakiinnuttaneet ne osaksi koulun arkea. Hankkeen painopisteitä ovat olleet maahanmuuttajien opetus, oppilaan ja hänen vanhempiensa vastaanotto kouluun, suvaitsevaisuuden ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen sekä monikulttuurinen kodin ja koulun välinen yhteistyö. Tavoitteena on ollut ehkäistä maahanmuuttajaoppilaiden syrjäytymistä sekä lisätä maahanmuuttajien ja valtaväestön suvaitsevaisuutta.

Hankkeessa oli mukana sellaisia kuntia, joissa on ollut maahanmuuttajataustaisia oppilaita jo pitkään sekä useita kuntia, joihin maahanmuuttajaoppilaat ovat tulleet äskettäin.  Kuntien on tarkoitus tehdä jatkossakin yhteistyötä muodostamissaan alueellisissa verkostoissa.

Opetushallitus on myöntänyt erillistä valtionavustusta maahanmuuttajien esi- ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen kehittämiseen vuosina 2007 – 2011 yhteensä 3,3 miljoonaa euroa.

Hankkeen aikana Opetushallitus on järjestänyt opetushenkilöstölle 12 kansallista seminaaria kehittämistoiminnan tueksi. Lisäksi on tuotettu kolme julkaisua, joiden teemoja ovat hyvät käytännöt, hankkeen arviointi ja taidetyöpajatyöskentely.

Kuntien kehittämät materiaalit ja menetelmät on koottu julkaisuun ”Monikulttuurinen kouluyhteisö” sekä hankkeen verkkosivulle
 

Lisätietoja Opetushallituksessa:
Kansallinen koordinaattori, opetusneuvos Pirjo Immonen-Oikkonen, Opetushallitus, puh. 040 348 7821,
Yksikön päällikkö, opetusneuvos Leena Nissilä, Opetushallitus, puh. 040 348 7705,  leena.nissilä@oph.fi

Kaikkiaan 52 kuntaa on ollut mukana vuonna 2007 alkaneessa hankkeessa ”Monikulttuurisuustaitojen kehittäminen kouluyhteisössä”. Opetushallituksen ja kuntien järjestämiin koulutuksiin on viiden vuoden aikana osallistunut satoja opettajia ja rehtoreita.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 8.11.2011

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuoden 2011 ammatillisen koulutuksen laatupalkinnot Koulutuskeskus Salpaukselle ja Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistolle sekä kunniamaininnan Turun oppisopimustoimistolle. Erityisteemana vuoden 2011 laatupalkintokilpailussa oli yksilölliset oppimispolut.

Ammatillisen koulutuksen laatupalkintojen tavoitteena on tukea ja kannustaa koulutuksen järjestäjiä ja koulutusorganisaatioita perustehtäviin liittyvään jatkuvaan laadun arviointiin ja kehittämiseen sekä löytää parhaita käytäntöjä myös muiden organisaatioiden oppimisen perustaksi. Lisäksi laatupalkintojen avulla pyritään edistämään ammatillisen koulutuksen tunnettuutta, arvostusta ja vetovoimaisuutta. Vuosittain jaettavat laatupalkinnot luovutti opetusministeri Jukka Gustafsson Espoossa 8.11.  KUVA: Koulutuskeskus Salpauksen opintotarjontaan kuuluu mm. sirkustaide (Kuva: Olli Häkämies)

Laatupalkintojen perustelut

Koulutuskeskus Salpaus (Päijät-Hämeen koulutuskonserni -kuntayhtymä)

Koulutuskeskus Salpaus on Päijät-Hämeen koulutuskonserni -kuntayhtymän ylläpitämä koulutusorganisaatio, jossa opiskelee lähes 20 000 nuorta ja aikuista opiskelijaa kahdeksalla koulutusalalla kuuden kunnan alueella.  

Koulutuskeskus Salpauksen vahvuuksiin kuuluu pitkäjänteinen laatutyö, jolla tuetaan strategisten tavoitteiden ja hyvän johtajuuden toteuttamista. Järjestelmällinen laatutyö on tuottanut tietoa toimintaan liittyvistä kehittämiskohteista, joihin on ohjattu resursseja. Johtamiseen ja strategiaan liittyvät vahvuudet näkyvät siinä, että koulutuskeskuksen toiminta on saatu melko yhtenäiseksi, vaikka se on muodostettu useista toimintakulttuuriltaan erilaisista oppilaitoksista.

Salpauksessa on kaksi päätoimista opetuksen kehittämisen lehtoria, joiden tehtävänä on kouluttaa ja ohjata opetus- ja tukihenkilöstöä ja työpaikkaohjaajia pedagogisten prosessien parantamisessa ja erilaisissa opetukseen liittyvissä kysymyksissä. Henkilöstön mielestä kehittämislehtoreiden toiminta on ollut suureksi avuksi asioiden arjen tasolle tuomisessa ja ”silmien avaamisessa”. Salpauksessa puhutaan ns. uudesta opettajuudesta, jolla tarkoitetaan yksilöllisyyden ja toimintaympäristön entistä syvällisempää huomioon ottamista opetuksessa. ”Välitä, älä valita” onkin jo muodostunut henkilöstön iskulauseeksi Salpauksessa.

Opiskelijat ovat tyytyväisiä opettajien pedagogiseen osaamiseen ja opiskelijoista välittävään työotteeseen. Henkilöstön osaamisen kehittämistä on tuettu osaamiskartoituksilla, joissa on otettu huomioon alan työelämävaatimukset.

Koulutuskeskus Salpauksen talous on kestävällä pohjalla, mikä mahdollistaa toiminnan monipuolisen kehittämisen ja varautumisen tulevaisuuteen. Koulutuskeskus on vetovoimainen, ja sen julkisuuskuva on myönteinen. Salpaus on aktiivinen ja menestyvä toimija valtakunnallisessa kilpailutoiminnassa. Opiskelijat työllistyvät hyvin. Huolimatta monista hyvin toimivista asioista Salpauksella on vielä parannettavaa keskeisten tulosten, kuten koulutuksen läpäisyn ja keskeyttämistä ehkäisevien keinojen kehittämisessä.

Kilpailun erityisteemaan, yksilöllisiin oppimispolkuihin, on Koulutuskeskus Salpauksessa kiinnitetty huomiota monin tavoin. Henkilöstön osaamista nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistamiseen on lisätty koulutuksen avulla. Opintopolkujen räätälöintiä ja varhaista puuttumista ongelmatilanteisiin on helpotettu ottamalla käyttöön sähköisiä järjestelmiä, jotka auttavat reaaliaikaisesti seuraamaan opiskelijoiden etenemistä opinnoissa ja poissaoloja. Jos opinnot uhkaavat keskeytyä tai opiskelija aikoo erota oppilaitoksesta, pyritään opiskelijalle tarjoamaan tutkinnon vaihtomahdollisuutta tai huolehtimaan muutoin opiskelijan jatkosuunnitelmista.

Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto (Itä-Savon koulutuskuntayhtymä)

Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto (SAMI) on kahdeksan jäsenkunnan omistama monialainen ammatillinen oppilaitos. Vuonna 2010 opiskelijamäärä oli 2243, joista suurin osa eli 1483 suoritti opetussuunnitelmaperusteista tai näyttöperusteista perustutkintoa.

Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto on tehnyt pitkään ja järjestelmällisesti laatutyötä, jonka keskeisenä lähtökohta on pedagoginen toiminta. Koko henkilöstöä velvoittava periaate on kasvatustyön yhteisöllisyys. Pedagogisen johtamisen työkäytännöt ovat kehittämisen painopiste. Pedagogisen johtamisen tukena ovat johtotiimit, tutkintokoordinaattorit ja tutkintovastaavat. Johtamisjärjestelmän prosessien tukena ovat lisäksi kollegiaaliset ryhmät, joiden toiminnasta on säädetty hallintosäännöllä. Henkilöstön osallisuus johtamisessa on näin virallistettu ja tehty näkyväksi. Henkilöstöstä kaikki kuuluvat kollegiaalisiin ryhmiin. Kollegiaalisille ryhmille on kehitetty palkitsemisjärjestelmä, joka ottaa huomioon saadut opiskelijapalautteet. Opiskelijoiden näkemyksiä mitataan ja palautteilla on hälytys- ja kiitosrajat, joiden perusteella johtotiimi toimii.

Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistolle on laadittu kumppanuussuunnitelma, ja sillä on laaja kumppanuusverkosto alueellaan. Koulutuksen kehittämisessä hyödynnetään neuvottelukuntia ja työelämäpalautetta. Yhteistyö Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa on jatkuvaa, ja siinä hyödynnetään hyvin oppilaitoksen monialaisuutta.

Kehityskeskusteluissa ja kollegiaalisissa ryhmissä kartoitetaan henkilöstön osaamistarpeet ja osaaminen. Opiskelijat ovat erittäin tyytyväisiä opettajien osaamiseen ja yhteisölliseen toimintatapaan. Opettajien työelämäjaksoja on ollut paljon. Myös ATTO -opettajat voivat kehittää osaamistaan työelämäjaksojen avulla. Henkilöstön osallisuutta arviointi- ja itsearviointiprosesseihin on lisätty kollegiaalisten ryhmien kautta.

Vuoden 2011 laatupalkintokilpailun erityisteemana oleva yksilölliset oppimispolut on järjestetty sekä nuorten että aikuisten tarpeet huomioon ottaen. Urapolkujärjestelmä on mahdollistanut yksilöllisten, joustavien oppimispolkujen valinnan. SAMIedu on toisen asteen koulutuksen yhteistyöhankkeen hallinnoija ja näin keskeinen toimija lukio- ja peruskouluyhteistyössä. Nivelvaiheyhteistyö on aktiivista, esimerkkinä SAMI-viikko. Koulutustakuu on toteutunut koko ikäluokan osalta. Lukioiden ja ammattiopiston yhteistyötä yksilöllisten opintopolkujen tarjoamiseksi on strategisesti parannettu Mun Juttu -hankkeella. Opiskelijat voivat suorittaa myös osia toisista tutkinnoista ja näin koota osaamisensa tuoteperheistä. Valinnaisuus on mahdollistettu yli tutkintorajojen (esim. Marata- ja metsäala). Keskeyttäminen on vähentynyt oppilaitoksen toimenpiteiden tuloksena, esimerkiksi opiskelijoiden perehdyttämisen ja ryhmäyttämisen tehostamisen johdosta ja Majakka-pisteen perustamisen myötä.

Kunniamaininnan perustelut

Turun oppisopimustoimisto (Turun kaupunki)

Turun Oppisopimustoimisto on Turun ammatti-instituuttiin kuuluva yksikkö, joka tekee alueellaan aktiivista verkostotyötä oppisopimustoiminnan kehittämiseksi. Oppisopimustoimisto on ollut aloitteellinen tutkintokohtaisten työtehtäväkartoitusten laadinnassa. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa yksilöllisten oppimispolkujen toteuttaminen. Yksilöllisiin osaamistarpeisiin vastaamisen menetelmiä levitetään aktiivisesti, ja oppisopimustoimiston mallin mukaisten tehtäväkartoitusten käyttö on laajentunut. Vuoden 2009 alussa alueen oppisopimustoimistot ottivat käyttöön yhteisen verkkoalustan, jonne nopeaan tahtiin lisääntyneet kartoitukset on viety. Tehtäväkartoitusrinkiin kuuluu tällä hetkellä oppisopimustoimijoita eri puolilta maata.

Lisätietoja opetus- ja kulttuuriministeriössä:
Opetusneuvos Tarja Riihimäki puh. 09 160 77316

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuoden 2011 ammatillisen koulutuksen laatupalkinnot Koulutuskeskus Salpaukselle ja Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistolle sekä kunniamaininnan Turun oppisopimustoimistolle. Erityisteemana vuoden 2011 laatupalkintokilpailussa oli yksilölliset oppimispolut.

Pohjoismaiset opettajat voivat uransa aikana odottaa korkeintaan 30 prosentin palkannousua, toteaa tuore EU-raportti. Kyproksella, Portugalissa ja Romaniassa palkka voi kasvaa yli kaksinkertaiseksi opettajan työuran aikana, mutta näissäkin maissa korkeimpaan palkkaluokkaan pääsy kestää yli 20 vuotta.

Eurydice-verkoston Euroopan komissiolle tekemä raportti Teachers' and School Heads' Salaries and Allowances in Europe2009/10 vertailee julkisen sektorin opettajien ja rehtorien palkkoja EU:n 27 jäsenvaltiossa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Turkissa. Sen tiedot koskevat lukuvuotta 2009-2010 ja kattavat esi-, perus- sekä toisen asteen koulutuksen. Vertailussa on tarkasteltu niin opettajien palkkatasoa kuin erikseen maksettavia palkkioitakin.

Etelä-Euroopan opettajilla suhteellisesti parhaat palkat

Opettajan ammatti on monessa maassa suhteellisen matalasti palkattu. Lähes kaikissa Euroopan maissa uransa aloittavien opettajien sääntömääräiset bruttopalkat ovat matalampia kuin maan BKT asukasta kohden. Poikkeuksen tekevät ainoastaan Saksa, Espanja, Portugali ja Turkki.

Toisen asteen opettajien palkat ovat pääsääntöisesti korkeampia kuin perusasteen. Saksassa, Portugalissa ja Kyproksella toisen asteen maksimipalkka on yli kaksinkertainen suhteessa BKT:hen/asukas. Sitä vastoin Tshekissä, Slovakiassa, Latviassa, Liettuassa ja Kreikassa jopa opettajan maksimipalkka jää asukaskohtaista BKT:ta matalammaksi.

Absoluuttisesti korkeinta palkkaa opettajat nauttivat Luxemburgissa, Tanskassa ja Itävallassa, kun taas matalinta palkkaus on Bulgariassa ja Romaniassa. Suomi sijoittuu hieman koko tutkimuksen keskiarvoa korkeammalle 40 000-50 000 euron keskimääräisillä vuosipalkoillaan.

Useat maat palkitsevat opettajiaan

Vertailussa on huomioitava, että monissa maissa sääntömääräisen palkan lisäksi maksettavat palkkiot voivat muodostaa jopa 15 % opettajien kokonaispalkasta. Todelliset palkat lisineen ovatkin useassa maassa lähellä palkkahaitarin yläpäätä. Tämä johtuu paitsi palkkioista, myös ikääntyvästä opettajakunnasta. Tanskassa, Kreikassa, Suomessa ja Englannissa opettajien keskimääräiset reaaliansiot ovat palkkioiden ansiosta jopa korkeinta palkkaluokitusta korkeampia.

Vaikka useimmissa Euroopan maissa on tarjolla laajasti erilaisia palkkioita, tutkimuksen mukaan vain puolet maista palkitsee opettajiaan lisäkouluttautumisesta tai hyvistä opetustuloksista. Muita palkitsemisperusteita ovat esimerkiksi erityisoppilaiden opettaminen, opetussuunnitelman ulkopuoliseen toimintaan osallistuminen ja ylitöiden tekeminen.

Palkoista päätetään usein valtiollisella tasolla

Opettajien palkat määritellään eri maissa hallinnon eri tasoilla. Pohjoismaissa palkoista sovitaan paikallishallinnon ja ammattiyhdistysten välillä. Tämä poikkeaa useimmista muista tutkimuksen maista, joissa opettajien ja rehtorien sääntömääräisistä palkoista päätetään keskushallinnon tasolla. Osassa maista päätökset tehdään alueellisella tasolla. Näin on esimerkiksi Saksassa, jossa osavaltioiden hallinto päättää palkkatasosta. Tshekissä, Slovakiassa, Latviassa ja Liettuassa yksittäiset koulut päättävät palkkauksesta kansallisten ohjeistusten rajoissa.

Opettajien ostovoima ei heikentynyt merkittävästi vuonna 2009 ja talouskriisi aiheutti palkkojen leikkauksia vain muutamissa maissa (Irlanti, Kreikka, Espanja, Latvia ja Romania). Samalla ajanjaksolla Alankomaat ja Puola nostivat opettajiensa palkkoja. Tulevat säästötoimet Euroopan maissa saattavat vaikuttaa opettajien palkkoihin ja koulutuksen rahoitukseen, mutta monet maat ovat myös asettaneet koulutussektorin keskeiseksi uudistusohjelmissaan.

Raportti esittää, että opettajan ammatti olisi pidettävä tulevaisuudessa mahdollisimman houkuttelevana, jotta työhön hakeutuisi paras mahdollinen aines. Opettajan toimenkuvan laajeneminen ja yksityisen sektorin kilpailu valmistuvista opiskelijoista luovat haasteita, joihin voidaan vastata ennen kaikkea palkkausta ja työoloja kehittämällä.

Julkaisu: 
Teachers' and School Heads' Salaries and Allowances in Europe, 2009/10

Lisätietoja:
Kristiina Volmari, , 040 348 7764

Pohjoismaiset opettajat voivat uransa aikana odottaa korkeintaan 30 prosentin palkannousua, toteaa tuore EU-raportti. Kyproksella, Portugalissa ja Romaniassa palkka voi kasvaa yli kaksinkertaiseksi opettajan työuran aikana, mutta näissäkin maissa korkeimpaan palkkaluokkaan pääsy kestää yli 20 vuotta.

Filosofian maisteri Bob Karlsson on nimitetty Opetushallituksen ruotsinkielisen koulutuksen toimintayksikön johtajan virkaan vuosiksi 2012–2018.

Bob Karlsson on toiminut Raaseporin kaupungin sivistystoimenjohtajana vuodesta 2009. Hän on aikaisemmin työskennellyt opettajana ja rehtorina sekä Tammisaaren kaupungin kehitysjohtajana vuosina 2001–2008.

Ruotsinkielisen toimintayksikön johtajan virkaa haki yhteensä 12 henkilöä. 

Filosofian maisteri Bob Karlsson on nimitetty Opetushallituksen ruotsinkielisen koulutuksen toimintayksikön johtajan virkaan vuosiksi 2012–2018.