Skandien vuoriston laidalla
Koululiikuntaliiton Sopulivaellus järjestettiin tänä vuonna kolmen valtakunnan alueella: Ruotsin, Norjan ja Suomen suurtunturialueella. Vaativan erämaavaelluksen aikana pääsimme ihailemaan jylhiä, vuoristomaisia tunturimaisemia ja laajoja arktisia tunturiylänköjä. Saimme kokea myös suurtuntureiden vaihtelevat keliolosuhteet. Vaellusreitti kulki avotunturissa, rakkakivikossa ja tunturikoivikossa, seuraten pääosin valmiita polkuja. Sopulivaellukselle osallistujat voivat totuttuun tapaan valita, haluavatko vaeltaa nautiskelija- vai sissiryhmässä omien mieltymysten ja kuntotason mukaan. Tämä reittikertomus on sissien vaelluksesta kolmen valtakunnan alueen ainutlaatuisella rengasreitillä yhden sissiryhmän jäsenen kirjoittamana. Sissien seikkailu suurtuntureilla voi alkaa!
Kohti Koltalahtea: Sunnuntaina 26.7. saavuimme Kilpisjärvelle bussilla alkuillasta sadekuurojen saattelemana. Ilmassa oli jännitystä. Malla- ja Maria-laivat odottivat meitä laiturissa Kilpisjärven rannassa. Meidän piti matkata vesibussilla Kilpisjärven yli Koltalahteen, josta varsinainen vaellusreittimme alkoi. Uljas Saana jäi taaksemme, kun askel taittui kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Matka jatkui Norjan puolelle Goldahyttanin ohi pilvisessä ja tuulisessa säässä. Sissit etenivät ensimmäisen illan aikana noin 12 km ja sopiva leiripaikka löytyi Valljihatin tunturiylängöltä. Öinen kova tuuli antoi osviittaa tulevista keliolosuhteista. Oli aika valmistautua ottamaan erämaan tarjoamat kokemukset vastaan – olosuhteisiin mukautuen, niin kuin sissi tekee.
Barras: Maanantaina klo 8.30 olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti Gappohyttaa, jonka läheisyyteen oli tarkoitus leiriytyä. 11 km matka taittui kepeästi, ja ihastelimme reitin varrella olleita kanjoneita ja kirkasvetisiä puroja. Edellisestä päivästä asti matalalla ollut pilviverho alkoi rakoilla, ja vuoristomaisemat lähestyivät. Barraksen huippu näkyi! Tunnelma oli korkealla, kun taivas aukeni ja Barraksen huippu toivotti meidät tervetulleeksi Gappohyttan takana olevaan maastoon leiriytymään. Lounasta syötiin leiripaikalla ja pienet päiväunetkin ehdin ottaa teltassa. Lepohetken jälkeen oli aika lähteä kiipeämään Barraksen huipulle päivärepuilla kevyemmällä varustuksella. Ohjaajat kertoivat, että edessä olisi noin 10 km edestakainen retki. ”Olemmeko oikeasti menossa tuonne päälle? Miten tuonne voi edes kiivetä?”, sissit ihmettelivät. Niin jylhältä ja jyrkkäpiirteiseltä huippu näytti. 1419 metriä korkea Barras huiputettiin erinomaisessa kelissä. Viimeinen neljännes noususta tehtiin maksimisykkeillä melkein pystysuoraa rakkakivikkoa, jossa totisesti joutui tekemään koko vartalolla töitä. Hymy irtosi, kun huipulla odotti skandien vuoristoon avautuva upea näkymä: teräväpiirteiset vuoret, laaksot, jäätiköt ja turkoosi jäätikköjärvi saivat sissit sanattomiksi. Rankka kiipeäminen oli kaiken vaivan arvoista. Alas tultiin ripeästi hyvässä kelissä ja telttakuntamme oli päivän aikana kasvanut, sillä myös nautiskelijat olivat tulleet samalle leiripaikalle. Illalla pulahdimme kaverin kanssa vielä salaiseen uimapaikkaan. Telttakunta hiljeni ilta-auringon helliessä Barraksen rinteitä sään ollessa aurinkoinen ja tyyni. Niin kaunista, ajattelin, ja ryömin telttaan yöunille. Kilometrejä maanantaille kertyi 21.
Pältsa: Olosuhteet tunturissa ovat arvaamattomat Tiistaiaamu vaellettiin upeassa kelissä Gappojärven rantaa ja 10 km pitkää harjua pitkin Pältsastugania kohti. Kapean harjun päällä kulkeva kumpuileva mutta helppokulkuinen reitti oli ainutlaatuinen, mitä en ollut aiemmin kokenut. Seuraavan yön leiripaikkamme löytyi tunturiylängöltä noin kilometrin päästä Pältsan tupaa. Ohjaajat neuvoivat pystyttämään teltat heti, koska tiedettiin, että kova sade olisi tulossa. Lounastauon jälkeen sade alkoi, ja lähdimme katsomaan Pältsafallen vesiputousta. Ihastelimme putousta, jonka jälkeen päätimme sissityylillä ylittää joen alempaa vesiputousta. Kova virta ja veden syvyys mietityttivät, mutta ylitys tehtiin. Saavuimme leiriin kovassa tuulessa ja vesisateessa. Kamppeet olivat litimärät. Ohjaaja ilmoitti, ettei iltapalaveria pidetä ja aamuista lähtöä siirretään kovan sateen vuoksi. Yöllä heräsin siihen, että sisäteltan lattia lainehti vettä. Teltta vuoti, ja pesusienelle oli käyttöä. Ulkokankaan katseluluukku oli kovassa tuulessa irronnut saumoista ja sieltä satoi vettä sisään. Oma sänky tuli ikäväksi, kun jouduin useaan kertaan kuivaamaan lattiaa. Onneksi makuupatja ja makuupussi säilyivät kuivina. Aamulla sade oli lakannut ja teltat saatiin kasaan kovassa tuulessa. Kamppeet alkoivat kuivua, mikä nostatti mielialaa. Useammalla sissillä oli vuotanut teltta edellisenä yönä. Vettä oli tullut hurjat 33 mm. Aamujumppa ennen lähtöä sai kropan ja mielen lämpimäksi.
Jatkoimme vaellusta keskiviikkona Pältsastuganilta Kalottireittiä pitkin Kolmen valtakunnan rajapyykille. Sää oli tuulinen ja sateinen, ja rankka sade oli tehnyt polusta liukkaan ja märän. Alkuillasta saavuimme rajapyykille. Keli alkoi parantua, ja pääsimme Kuohkimajärveen uimaan ilta-auringossa ja evästelemään lämpimässä autiotuvassa. Leiriydyimme Norjan puolelle noin 1,5 km päähän.
Mallan luonnonpuiston halki Saanalle: Torstaiaamuun herättiin vankassa sumussa. Yö oli ollut kylmä ja ilmassa oli syksyinen tunnelma. Päivän aikana oli tarkoitus vaeltaa Mallan luonnonpuiston halki Saanajärven rannalle viimeiselle leiripaikalle. Pääsimme nauttimaan Mallan tuulenpieksemistä paljakoista ja rehevistä tunturikoivikoista aurinkoisessa säässä. Kohokohta oli evästauko kauniilla Kitsiputouksella ja käynti Pikku-Mallalla. Pikku-Mallalta avautui upea näkymä Barraksen ja Pältsanin suuntaan ja sai meidät muistelemaan jo kuljettua reittiä. Saana huiputettiin arktisissa olosuhteissa: kovassa tuulessa, sumussa, vesisateessa ja lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Huiputuksen jälkeen kuivateltiin litimärkiä kamppeita ja syötiin päivällistä Saanan kodalla. Oli ihana päästä ensimmäistä kertaa lämpimään koko reissun aikana. Nauru raikasi ja tunnelma oli korkealla. Juuri ennen nukahtamista ohjaajat ilmoittivat, että olisi aika siirtyä viimeiselle leiripaikalle Saanajärven pohjoispuolelle. Torstai oli sissien pisin kävelypäivä: kilometrejä kertyi 26 ja nousumetrejä 1252.
Perjantaiaamu oli kostea ja Saanan huippu edelleen sumun peitossa. Sissinaiset jättivät leiripaikan viimeisenä ja kävelimme Saanatunturin reunaa pitkin Saanajärven jäädessä taakse. Leiripaikasta oli enää 5 km siirtyminen Kilpishotellille, jossa rantasauna ja buffetlounas odottivat. Ilon kiljahdusten saattelemina saavuimme Kilpisjärven kylälle. Olimme tehneet sen – vaeltaneet 100 km vaativassa erämaassa Skandien vuoriston laidalla. Erämaa ja jylhät vuoristoiset tunturimaisemat olivat jälleen tehneet suuren vaikutuksen.
Sissien päiväkohtaiset kuljetut kilometrit: Su 12 km, Ma 21 km, Ti 18 km, Ke 18 km, To 26 km, Pe 5 km. Yhteiskilometrimäärä: 100 km. Yhteisnousumetrimäärä: 3547 m.
Erämaan uutta kutsua odotellen, Elisa Juola, sissiryhmän jäsen.
