” Meitä opettajia oli Helsingin Lepakossa opettelemassa ensimmäistä vuoden 1996 yhteistanssia Aira Samulinin ja Osku Heiskasen johdolla. Koululiikuntaliitosta oli mukana Terho Tomperi. Keskustelimme, että pääkaupunkiseudun opettajia pitäisi saada mukaan tanssittamaan oppilaita ensimmäiseen Power Mover-tapahtumaan.
Syntyi ajatus jalkautua pääkaupunkiseudun kouluihin. Lienen ollut ainoa opettaja, joka tarjoutui vapaaehtoisena kuukauden työkeikalle pörräämään autolla ympäri pääkaupunkiseudun ala- ja yläkouluja, opettamaan Power Mover -yhteistanssia. Kalenterini täyttyi heti ensimmäisen viikon aikana, yksikään koulu ei kieltäytynyt tarjotusta opetuksesta. Pörhälsin paikalle täynnä intoa, vuokratulla punaisella autolla, kiharat huivin alla heiluen, tanssikamat päällä ja CD-levy kassissa. Osassa kouluja opettajat osallistuivat innokkaasti treeneihin, kun taas osassa kouluja opettajat toimivat enemmän sivustaseuraajan roolissa.
Oli upea liikuttaa sellaisia määriä oppilaita yhtä aikaa! Opettaminen oli mielestäni helppoa, sillä ensimmäinen yhteistanssi oli tehty kaikille sopivaksi ja tanssi koostui helpoista perusaskelista.
Omassa koulussani Rastilassa, Espoossa, harjoiteltiin myös kovasti tanssia ja oma luokkani oli mukana tanssimassa Power Mover-päätapahtumassa Olympiastadionilla. Oppilaat tuntuivat olevan tosi innoissaan tanssimisesta. Ja itse tietysti myös, vihdoinkin oli tanssia koulupäivissä!
Oman tanssin kisa käytiin alun perin videoiden pohjalta. Esitysten valikointi jatkoon oli osa työtäni. Se vei paljon aikaa, sillä kisaesitykset tulivat postitse VHS-kaseteilla. Videokasetteja tuli mieletön määrä, useita satoja. Katseluun kului lukematon määrä tunteja. Nopeasti oma arviointitaito kehittyi ja valitseminen sai vauhtia. Arvioinnissa huomioitiin tanssitaitoa, omaperäisyyttä ja luovuutta sekä koreografiaa. Sarjoja oli tuohon aikaan muistaakseni kolme, alakoulu, yläkoulu ja toinen aste.
Olin mukana ”videorumbassa” ainakin parina seuraavanakin seuraavana vuonna ja lisäksi myös tuomaroinnissa useampana vuonna. Viimeinen tuomarointini taisi olla vuonna 2000-luvun alussa, jolloin asuin Englannissa ja olin tullut kevätlomalle Helsinkiin ja samalla tuomarointikeikalle.
Olen tosi ylpeä edelleen tuosta mahdollisuudesta tehdä ns. ruohonjuuritason työtä pääkaupunkiseudun kouluissa ja se oli todellakin silloin vielä koulumaailman ravistelua.”
Teksti: Eeva-Liisa Bonet